2019 Fresh Sound New Talent FSNT 575
1.”Be good or be gone” (Uusitalo)
2.Poem no. 4 – In and out of the frame (Uusitalo)
3.Best thing for you (would be me) (I. Berlin)
4.Altitude 5003 ft. (Uusitalo)
5.Boo Boo’s birthday (T. Monk)
6.Between things (Uusitalo)
7.Solitude (D. Ellington)
8.Many mornings (Uusitalo)
9.Bouncin’ with Bud (B. Powell)
10.Poem no.8 – Crepuscule (Uusitalo)
11.Tonight you belong to me (L. David)
Tuomo Uusitalo (piano), Myles Sloniker (bass), Itay Morchi (drums).
+ 1, 2, 4, 5, 8, 11: Chris Cheek (tenor sax)
Recorded 9/2018 by Alessio Romano at Studio 42, Brooklyn NYC
Produced by Tuomo Uusitalo
Executive producer: Jordi Pujol
Edellinen havaintoni pianisti Tuomo Uusitalosta on parin vuoden takaa. Silloin italialainen CAM Jazz julkaisi Northbound-yhtyeen erinomaisen levyn. Suomalaiselle jazzyleisölle levyn muusikoista tutuin oli rumpali Olavi Louhivuori, ja saksofonisti Seamus Blake on nimimies hänkin, mutta erityisesti kannattaa panna merkille Northboundin basisti, Myles Sloniker.
Basisti on sama myös Uusitalon tuoreella soololevyllä. Sloniker on myös kirjoittanut levyn kansitekstit, ja kuvaa niissä lämpimästi pitkää yhteistyösuhdetta ja ystävyyttä Uusitalon kanssa. Rumpuja soittaa Itay Morchi ja Northboundin tavoin nytkin on vieraana tähtifonisti, tällä kertaa Chris Cheek, jonka trion muusikot tapasivat ensimmäistä kertaa vasta levytyspäivänä.
Onpa jännästi rakennettu levy, tulee ensivaikutelmana mieleen, vaihtelussa näet löytyy. Ensinnäkin Uusitalon omat sävellykset ja jazz-suuruuksien sävellykset vuorottelevat onnistuneesti. Toisekseen Uusitalon sävellyksistä vain kolme on ”täyspitkää”, loput lyhyitä minuutin tai kahden mittaisia välisoittoja. Ja sitten huuto takaisin, mikä välisoitto muka on esimerkiksi Between things? Lyhyt se toki on, mutta niin täynnä asiaa, että peittoaa monet pitkät eepokset informaatiotulvassaan. No joka tapauksessa, mitoilla leikitellään ja sekin toimii kokonaisuutta hienosti jäsentävästi. Kolmas vaihtelun lähde on Cheek, joka soittaa keskimäärin joka toisella kappaleella, eli kvartetin ohella levyllä soi myös pianotrio.
Uusitalon pianismista välittyy näin monipuolinen kuva. Merkillepantavaa on miten kotonaan hän on jazzpianon suuruksien Thelonious Monkin ja Bud Powellin teoksissa, ja ennen kaikkea miten persoonallinen tulkinta syntyy Duke Ellingtonin Solitude-sävelmästä. Transsiin upottava balladi kuuluu ehdottomasti levyn huippukohtiin, mutta myös kaikki nopeat triovedot toimivat mainiosti. Niissä Uusitalon musiikillinen keksintä on upean lennokasta, kun taas Cheekin mukanaolo tuntuu valavan jonkin verran öljyä laineille kun trio ymmärrettävästi järjestää tilaa solistilleen. Tähtisolisti suorittaa työnsä moitteettomasti, mutta levyn kokokuvassa hän tuleekin osoittaneeksi sormella: hei, katsokaa miten erinomainen pianotrio tässä vieressä onkaan!
Kvartettibiiseistä tulee useimmin palattua kahteen Uusitalon sävellykseen, sekä Many mornigs että Slonikerin kotikaupungille (Fort Collins Coloradossa) omistettu Altitude 5003 ft. elävät vahvan impressionistisen tunnelman varassa. Monkin leikkisä Boo Boo’s birthday ja lähtökohdiltaan siirappinen iskelmä You belong to me todistavat kvartettityön laaja-alaisuudesta.
Eurooppalainen klassinen musiikki soi levyllä hienovaraisina vaikutteina, mutta kokonaisuutena musiikki vie suomalaisen kuulijan New Yorkin kaduille. Levyvihkosen kuvituksesta saa jo ensimmäiset eväät henkiselle sopeutumiselle. Tämä matka kannattaa tehdä!
