2017 Eclipse Music ; Maxxxtet MXZ002
1.Varanus priscus
2.Year of the rooster
3.Vortex
4.Tresteg
5.Tragikomik
6.Pristine
7.Z.E.N.
Sävellykset: Max Zenger.
Max Zenger (saxophone, bass clarinet), Tomi Nikku (trumpet, fluegelhorn), Teemu Åkerblom (bass), Joonas Leppänen (drums).
Recorded and mixed by Kaj Mäki-Ullakko
Mastered at Kesthouse Studios
Mitenkäs tämä bändi tuntuu niin tutulta? No, saksofonistia Jarno Tikkaan vaihtamalla Maxxxtetista tuleekin Alder Ego. Samalla tietysti vaihtuu säveltäjä, Maxxxtet kun kulkee Max Zengerin musiikilla, Alder Ego Joonas Leppäsen.
Yhtyerakentelun metodissa ei mitään vikaa, eikä edes kahden näin läheisen bändin täsmävertailu levyjä perättäin pyörittämällä ole kiinnostavaa. Tämä hetki riittää Maxxxtetin kanssa ihan ilman vertailuja, riittää käsitys siitä että molemmat yhtyeet kuuluvat suomijazzin suunnilleen uusimpaan ja korkealle nousevaan aaltoon. Luojan kiitos, näitä aaltoja tulee niin tiheään tahtiin, ettei kukaan ennätä välissä puhua mistään kriiseistä…
Tärkeintä on, että Maxxxtetin musiikki on kiinnostavaa. Se on tämän päivän jazzia, seikkailullista säveltaidetta ja rehevää svengiä(kin) tiukassa paketissa. Soitinpuolella yksi hieman erikoisempi ase tehoaa muutamassa kappaleessa. Saksofoni- ja trumpettiyhdistelmiä jazzissa on pilvin pimein, mutta bassoklarinetti ei lopulta ihan hirveä yleinen ole, joten tämmöisessä kvartettikäytössä soitin ja sen myötä muokkaantuva yhteissoundi maistuu maukkaalta.
Vielä merkittävämmin maukkauden takeena ovat Zengerin sävellykset ja yhtyeen sovitukset. Zengerillä ei ole yhtä tai muutamaa kaavaa rakentaa biisinsä, vaan mukana on makustelua ja kokeilua, maalauksellista värien hallintaa, bändin sisäisten suhteiden jatkuvaa häilähtelyä. Asiaan kuuluu luonnollisesti, ettei Åkerblomin ja Leppäsen rytmitys ole koskaan yhtä putkea, vaan jokaisen teoksen eri osia luonnehditaan ja karakterisoidaan huolellisesti. Näin kaikki on vaihtelevaista, niin polveileva rytmi kuin harmonismelodinen yläkertakin.
Lähinnä Zengerin ja Nikun sooloja on runsaasti, ja myös niiden aikana kollektiivinen dramaturgia pelaa. Lähdöt sooloihin ja paluu yhteisöllisempään tekemiseen ovat sävellyksellisiä, on jotakin merkityksellistä, muuttunutta ja reagoivaa mihin tulla takaisin. Usein toinen puhaltaja tukee soolo-osuutta taustalla tavalla tai toisella ellei nyt heittäydytä ihan kollektiiviseen improvisointiin.
Esihistorialliselle aussivaraanille omistetulla kappaleella aloitetaan, ja kuljetaan mm. kolmiloikan ja tragikomiikan kautta lopetuksen zengeriläiseen zeniin. Ja mikä parasta, musiikki on juuri niin vaihtelevaa ja värikästä kuin mitä kappaleiden nimet ennustavat.
