2017 Saino Records SAINO-01 (vinyyli)
Duets with:
1.Artturi Rönkä Piano
2.Frederik Sakham Lomborg Double bass
3.Mikko Innanen Saxophone
4.Seppo Kantonen Electronics & piano
5.Cesar Joaniquet Saxophone
6.Marc Ducret Electric guitar
7.Kari Ikonen Piano
8.Johannes Sarjasto Saxophone
9.Butch Lacy Piano
All: Daniel Sommer Drums
Hannes Andersson, recording engineer, Kallio-Kuninkala, Finland, September 2015
Anders Ørbæk, recording engineer, Garagen Studie, Denmark, March 2016
Mix & mastering: Anders Ørbæk
Sibelius-Akatemiassakin opiskellut tanskalaisrumpali Daniel Sommer on kasannut improhenkisen duettolevyn mielimuusikoittensa kanssa. Katsotaanpa: viisi suomalaista, yksi espanjalainen, yksi ranskalainen, yksi tanskalainen ja yksi Tanskaan asettunut amerikkalainen. Ja soittimet vielä: neljä pianistia, kolme saksofonistia, yksi kitaristi ja yksi basisti. Suomessa ja Tanskassa on taltioitu yhdeksän erilaista kaksinpuhelua, kaikki lyhykäisiä ja tiiviitä, lukuun ottamatta pianisti Butch Lacyn kymmenminuuttista.
Muusikoista kansainvälisesti tunnetuimpia ovat Suomessakin usein vieraillut free-kitaristi Marc Ducret sekä mm. Sarah Vaughanin, Chet Bakerin ja Lee Konitzin kanssa levyttänyt Lacy. Suomalaiset ovat hyvä sekoitus kokeneita ja meritoituneita, mm. Jazzliiton Yrjö-palkinnolla aateloituja muusikoita (Kantonen, Ikonen, Innanen) ja mielenkiintoisia tuoreempia tulokkaita (Rönkä, Sarjasto).
Erilaisia ja vähän samanlaisiakin. Toisaalta persoonallisuudet kuuluvat jokaisessa soitteessa, toisaalta yhdistävänä tekijänä on idean isä ja projektinvetäjä Daniel Sommer, jonka kuunteleva ja osallistuva rumpalointi ei ole vain rytmisoittoa, vaan enemmänkin maisemamaalausta.
Levyn aloittava Artturi Röngän seesteinen impressio on helmi, ja samalla hieno johdatus levyn maailmaan. Frederik Sakham Lomborgin katkelmallinen jousisoitto pitää kuulijan alati varuillaan. Mikko Innasen saksofoni soi karheanpehmeänä, mutta tavoittaa samalla ylväyden. Seppo Kantosen perkussiivinen ote, raikas ja vilkas vikkelyys haastaa Sommeria tosissaan. Cesar Joaniquet maalaa tunnelmat vähillä äänillä uhkaavan bassorummun säestyksellä. Marc Ducret on oma räväkkä itsensä, ja levyn perusteella olisikin helppo suositella Ducret’lle ja Kantoselle yhteistyötä. Kari Ikonen aloittaa kaikuisalla askeettisuudella, mutta nousee vapautuneeseen liitoon ennen äkkiloppua. Johannes Sarjaston ensimmäiset äänet ovat ihmisen kurkusta, seuraavat saksofonin läpi puhistuja, ja efektillisyys säilyy punaisena lankana tässä hiljaisessa teoksessa. Butch Lacyn kanssa Sommer rakentaa levylle lopulta tukevan perustan, yhteisimprovisaatiosta kehkeytyy hypnoottisen upottava, syvämietteinen kokonaisuus. Moni muukin levyn muusikoista olisi ansainnut yhtä paljon aikaa kuin Lacy, mutta toisaalta kappaleiden tiivis mitta jättää nälkää ja ohjaa toivottavasti kuulijat myös muiden töiden äärelle.
Nälkää jää myös Sommerin työhön. Albumille on löytynyt kestävä taiteellinen punainen lanka.
