2007 KSJAZZ 11759-3312-2
Cover: Maarit Kytöharju.
1.Desire (Aaltonen)
2.Moon (Iivanainen)
3.Owl (Iivanainen)
4.Folk song (Suonsaari)
5.Päivänsäde ja menninkäinen (Reino Helismaa)
6.En liten visa för Inga (Suonsaari)
7.One behind you (Suonsaari)
8.Alto (Aaltonen)
9.Dreaming of you (Suonsaari)
Juhani Aaltonen (ts, fl), Mikko Iivanainen (g), Klaus Suonsaari (dr, perc)
Produced by Klaus Suonsaari
Recorded by Jan Erik Kongshaug 3/2007 at RainbowStudio, Oslo, Norway
Mixed and mastered by Jan Erik Kongshaug at Rainbow Studio
Useat kokoonpanot Suomen jazz-kentällä ovat erottuneet edukseen luomalla bändistä yksikön, joka yhdessä on paljon enemmän kuin yksittäisten soittajien suoritukset – hyvinä esimerkkeinä mm. Krakatau, Trio Töykeät, U-Street All Stars ja XL. Reilut kaksi vuotta toiminut trio Nordic Trinity on yksi uudemmista tulokkaista oman, vahvan bändisaundin löytäneiden kokoonpanojen joukkoon.
Trion debyyttilevy ”Wonders Never Cease” oli korkealla sijalla Jazzrytmit-lehden äänestyksen parhaat levyt -sarjassa vuonna 2006. Markus Partanen kirjoitti erinomaisessa ”Rytmihäiriöitä”-kirjassaan levystä: ”Mikon pitkissä kaarissa leijuva kitara, Junnun puhutteleva tenori ja Klausin herkästi reagoiva rumpusäestys rakentavat komeaa melodista freejazzia, jossa Mikko väläyttää paikoitellen myös Free Controlista tuttua energiaa.”
Trion tuore kakkosalbumi ”Eternal Echoes” pääsee painautumaan kuulijan sieluun samanlaisella hätkähdyttävällä teholla. Jo Juhani Aaltosen säveltämän avauskappaleen emotionaalisessa ilmaisussa on korkeampia voimia pelissä – Aaltosen itsensä soitto on niin kaunista ja melodisesti linjakasta, että ei voi kuin hämmentyneenä ihailla. Esimerkiksi ”One Behind You” -kappaleen huilusoolo on mykistävää kuultavaa. Rumpali Klaus Suonsaari on tällä kertaa vahvasti mukana myös säveltäjänä. Esimerkkinä Suonsaaren loistavasta rumputyöskentelystä voi kuunnella vaikka biisin ”Alto”.
Kitaristi Mikko Iivanainen ei ole koskaan erottunut tekniikalla, vaan harmonisella syvyydellä ja symbioottisella suhteella kitaraan. Viimeistään nyt voidaan sanoa, että Iivanainen on dynamiikan hallinnan ja saudien monipuolisuuden ansiosta noussut musiikin värittäjänä Raoul Björkenheimin ja Jarmo Saaren kaltaisten tekijöiden tasolle. Näkemykseni mukaan hurjapäinen soitto on hyvää, mutta en aina jaksa kuunnella kovin pitkään jatkuvaa kakofoniaa, ja siksi pidänkin Iivanaisen estetiikan taiteellisesta balanssista – selkeitä melodisia ja harmonisia elementtejä esiintyy kautta linjan, ja sekopäisiä meluekskursioita käytetään vain harkiten tuomaan musiikkiin särmää.
Tuntuu siltä, että Nordic Trinity on tällä hetkellä suomalaisen jazzin kehityksen ytimessä. Kysyin Mikko Iivanaiselta bändin ensimmäisen kiertueen aikana, eikö ole pelottavaa mennä soittamaan samalle lavalle Juhani Aaltosen kaltaisen, erittäin korkean statuksen omaavan mestarin kanssa. Iivanaisen mukaan asia on päinvastoin – hän kertoi Aaltosen olevan rohkaiseva muusikko, joka antaa arvokkaita vinkkejä sen suhteen, millä tavalla voisi soittaa tehokkaamman itseilmaisun saavuttamiseksi. Näin musiikillinen tietämys siirtyy sukupolvelta toiselle, musiikki kehittyy ja löytää uusia polkuja. Tämän bändin vuorovaikutus toimii.
Erottuvat bändit eivät kestä suomalaisessa jazzissa tarpeeksi kauaa. Krakatau ei ole toiminut kymmeneen vuoteen, XL lopetti vuonna 2004 ja U-Street All Starsin jäsenet ovat keskittyneet muihin projekteihin. Trio Töykeiden jatkostakaan ei vaikuta olevan selvyyttä. Toivottavasti Nordic Trinityn taival ei pääty kahteen levyyn. Koko bändin konsepti on niin elinvoimainen ja toimiva, että miesten yhteistyön jatkuminen olisi suotavaa. En ylläty, mikäli tämä levy tulee aikanaan olemaan listoilla vuoden 2008 parhaita jazzlevyjä valittaessa. Todella erinomaista.
