2007 TUM Records TUMCD017
Art work: ”South” by Marika Mäkelä, Photographed by Juha Lökström ; Design: Juha Lökström & Santtu Parikka.
1.The sky is ruby
2.Questions
3.In the green light
4.The bloody fields
5.Lost love
6.Fiery flight
All compositions by Raoul Björkenheim.
Juhani Aaltonen (ts, a-fl), Raoul Björkenheim (g, gongs, bass drums), Iro Haarla (p, harp), UMO Jazz Orchestra, cond. Mikko Hassinen, Jan Kohlin (tp), Timo Paasonen (tp), Mikko Pettinen (tp), Tero Saarti (tp), Pentti Lahti (as, ss, sopranino sax, fl, b-fl, piccolo flute), Mikko Mäkinen (as, cl, b-cl), Teemu Salminen (ts, fl, cl), Olli Ojajärvi (ts, fl), Pertti Päivinen (ss, bs, b-sax, b-cl), Pekka Laukkanen (tb), Mikko Mustonen (tb), Jari Hongisto (tb), Mikael Långbacka (b-tb), Ville Huolman (b), Markus Ketola (dr).
Recorded 4/2006 by Markku Veijonsuo at SoundTeam Godzinsky Studio, Kirkkonummi Mixed by Markku Veijonsuo at Varistoteles Studio, Vantaa
Masterd by Henrik Otto Donner and Esa Santonen at DER, Tammisaari
Produced by Raoul Björkenheim and Petri Haussila
UMOn hieno Sauna palaa! -produktio saa nyt jatkoa, ja suunta on modernismista vielä vapaampaan suuntaan. Mitoiltaan massiivisessa Questions-teoksessa jopa kapellimestari Mikko Hassisella on lupa improvisoida ja pistää soittajisto kovan paikan eteen. Kirjoitettu osuus loppuu vajaan viiden minuutin kohdalla, mutta teos kestää herpaantumattomana lähes 20 minuuttia.
UMO siis todellakin soittaa levyllä jopa free jazzia! On kuin orkesteri olisi päättänyt todistaa venymiskykynsä ja rajattomuutensa, sillä tuoreessa muistissa on Count Basie -produktio, jonka regressiivisyys on näistä sfääreistä valovuosien päässä.
Paitsi UMOlle, tämä levy on tärkeä myös Raoul Björkenheimille. Pienimuotoisissa yhteyksissä Björkenheim ei ole enää viime vuosina löytänyt sitä kokonaisvaltaisesti uskottavaa ilmaisua joka oli niin vahvasti määrittämässä Krakataun parhaita aikoja. Tuorein pikkuyhtye Scorch Trio on raisu ja ”ihan mielenkiintoinen”, mutta musiikki tahtoo sortua itsetarkoitukselliseksi hakemiseksi ja disinformatiiviseksi räpeltämiseksi.
Nyt Björkenheim armahtaa änkyräfreeltä. Teoksissa on löydettävissä selkeitä melodioita ja jopa tarttuvia grooveriffityksiä (In the green light). Käsillä on siis selkeästi tämän vuosituhannen populaareinta Björkenheimia.
Samalla kun Raoul Björkenheim on palannut lähemmäs maan pintaa, hän on tullut tehneeksi ehkä uransa parhaan levyn. Björkenheim käyttää bigband-koneistoa tavattoman rikkaasti, ja kuten kansiteksteistä paljastuu, myös vapautta ja vastuuta antaen. Näin Björkenheim In the green light -kappaleesta: ”I used only a few motives and let the players loose, as I often feel that big band writing is a bit too burdensome”. Ja päätöskappaleesta: ”Fiery flight was largely created in the studio. When recording, I feel that one piece has to emerge out of the session itself, thus, retaining the full force of the new.”
Ehkä juuri tuo ison vastuun antaminen soittajille on luonut tähän sessioon ainutlaatuista henkeä. UMOsta irtoaa hurjia tehoja, hetkittäin orkesteri on suorastaan pelottava. Vahvan orkesterikudoksen ohella solistivalinnat ovat osuneet nappiin. Iro Haarla ja Raoul Björkenheim täydentävät toisiaan tietyssä vastakohtaisuudessaan, ja keskiössä säteilee eläkepäivillään uuden taiteellisen kevään löytänyt Juhani Aaltonen.
Tälle levylle Björkenheim on löytänyt tasapainon oman mielellään pidäkkeettömäksi ryöstäytyvän muusikonluonteensa ja taiteellisen työskentelyn vaatiman kurinalaisuuden välillä. Erityisen hienoa on Björkenheimin maailmojasyleilevän synteesin onnistuminen. Vapaan jazzin viitekehys hallitsee, mutta samalla on kuultavissa ihastuttavia kaikuja vanhemmista vaikutteista, sellaisista säveltäjistä kuin Claude Debussy, Duke Ellington ja John Coltrane.
Näin jännittävää ison orkesterin musiikkia jazzgenressä en ole kuullut aikoihin. Suomalainen big band -musiikki on tämän levyn myötä totisesti astunut uudelle vuosituhannelle!
