Love Records 1975 ; Siboney 2001 LRCD 126
Cover: Anita Westin/Saftra.
1.Breeze
2.Countenance
3.The daughter
4.Cadenza for Christina
5.Sandy
6.Havana two
All compositions by Olli Ahvenlahti. Olli Ahvenlahti (p, clavinet, synt), Bertil Löfgren (tp, fl-h), Pekka Pöyry (ss, as, fl), Pekka Sarmanto (b), Esko Rosnell (dr, perc)
Produced by Måns Groundstroem
Recorded at Marcus Music, Stockholm, 1975
Engineered by Leif Måses 24-bit remastering by Pauli Saastamoinen, Finnvox
Henkäys on viimeisen päälle sopiva nimi Bandstandin kevyesti leijuvalle avaukselle. Ahvenlahden Rhodes kimmeltelee auvoisen kiireettömän, lähestulkoon mietiskelyyn unohtuvan rytmimaton päällä. Saksofonisti Pekka Pöyry ja ruotsalaistrumpetisti Bertil Löfgren liittyvät henkäilyyn sulassa sovussa.
Countenancen jazzfunkissa tulee hyvin esiin suurin ero Ahvenlahden seuraavan vuoden The Poet -levyyn. Pekka Sarmannon sinänsä kulkeva höyrybasso edustaa huomattavasti kevyempää linjaa kuin Pekka Pohjolan tuima sähköinen tykitys vuotta myöhemmin. Sarmanto on ikään kuin pitelemässä porukkaa lähempänä ”oikeata” jazzia. Yhteistä näille kahdelle levylle on Esko Rosnellin energisimmillään jäntevän imuisa koukerointi.
The daughter on kuitenkin jännitteetöntä, alakuloisen oloista maalailua. Löfgren irtoaa puhaltimien yhteis- rintamasta pitkään sooloon, joka jää kuitenkin kohokohdattomaksi pyörittelyksi. Ahvenlahden pianosoolon jälkeenkään kokonaiskuva ei paljon muutu: laiskanpulskeata menoa…
Cadenza for Christina sen sijaan on totisen energistä meininkiä, jossa Ahvenlahti tukee simppelillä rytmi- ostinatollaan ja hupaisalla komppisoundillaan Rosnellin pyrkimyksiä hämmentää keitosta oikein kunnolla. Pöyryhän siitä innostuu, ja hyvä energiataso säilyy Sarmannon tiukasti tukemassa rhodes-soolossa.
Sandyssa saavat sekä balladistiset äänenpainot että groovet oman sijansa. Tuloksena on sujuvaa ja ilmavaa, väliin hempeän kaunosieluistakin musiikkia.
Havana Twon mukavasti nykivä rytmipohja innostaa yhtyeen puhallinsolisteja parhaimpaansa. Nyt Pöyryn huilu ja Löfgrenin flyygelitorvi tulevat saksofonien ja trumpetin tilalle luomaan uutta soundillista keveyttä. Toki Pöyry huipentaa soolo-osuudet alttosaksofonilla.
Maailmat eivät kaatuneet, mitään ihan järisyttävää ei Tukholmassa vuonna 1975 jälkipolville tallennettu. Takuulaadukas ja perushyvä 70-luvun pohjoismaista tekemistä edustava levy Bandstand joka tapauksessa on.
