2004 AHT04
Photo: Marko Mikkola ; Cover: Jabadabaduu.
1.Prology (Hokkanen)
2.Another skip song (Hokkanen)
3.Eastwest part 4 (Olli Heinilä)
4.Blues for bank (Hokkanen)
5.Tuning (Hokkanen)
6.Hublogy (Hokkanen)
7.Family (Hokkanen)
8.Journey to Savo (Hokkanen)
9.My life (Hokkanen)
10.Low pressure (Hokkanen)
11.Epilogy (Hokkanen)
Jouni Hokkanen (b)
+ 2, 5, 8: Timo Koskinen (dr)
+ 4, 9: Reijo Ylinen (as)
+ 4, 10: Jari Hongisto (tb)
+ 2, 5, 8: Jukka Hänninen (ts, ss)
+ 3, 7, 9: Samuli Mikkonen (p)
+ 2, 5, 8: Pekka Tyni (p)
+ 3, 7, 9: Rami Eskelinen (dr)
Studio: Cotton Studio, Pori
Tuottaja = Produced by: Jouni Hokkanen
Äänitys = Recorded by: Ahti Impola
Miksaus = Mixed by: Ahti Impola
Masterointi = Mastered by: Liah Cheston, Cutting Room
Basisti Jouni Hokkanen lienee monelle muullekin kuin minulle aivan uusi kotimainen jazznimi. Porin konservatoriossa bassonsoittoa opettava Hokkanen on kuitenkin monessa liemessä keitetty muusikko, jolla on takanaan jo pitkä ura erilaisissa ns. kevyen musiikin yhteyksissä. Viime vuosina Hokkanen on keskittynyt jazziin ja on nyt julkaissut ensimmäisen jazzlevynsä. Levyn ohjelmisto koostuu lähes kokonaan Hokkasen omista sävellyksistä, vain ”Eastwest part 4” on Olli Heinilän käsialaa.
”In One´s Element” on tasainen ja toimiva paketti, jota erilaiset soitin- ja soittajakombinaatiot mukavasti rytmittävät. Pekka Tynin pianon vauhdittamalta kvartetilta irtoaa levyn parhaat svengit; ”Tuning” lentää paikoin varsin iloisesti ja ”Journey To Savo” antaa tilaa Jukka Hännisen heleälle sopraanosaksofonille. Samuli Mikkosen ja Rami Eskelisen tähdittämät raidat kääntyvät enemmän sisäänpäin, mikä ehkä johtuu Mikkosen mietiskelevästä taitelijanlaadusta. Jari Hongisto on mukana kahdella ilmavasti ilman rumpalia soitetulla kappaleella, jotka jättävät jälkeensä mielihalun kuulla lisää tätä mainiota pasunistia. Kokonaisuuden täydentää vielä kolme selväpiirteistä soolobassokappaletta.
Hieman tavanomaisena ja yllätyksettömänäkin ”In One´s Element” on miellyttävää kuunneltavaa ja pätevästi soitettua perusmodernia jazzia, joka ei monen muun uuden levyn lailla vilkuile toisten musiikinlajien suuntaan. Se on hyvä osoitus Hokkasen taidoista sekä säveltäjänä että basistina, vaikka musiikin hehkuvin kipinä on jäänyt ehkä ensilevyn tekemisen jännityksessä syttymättä.
