2003 RockAdillo Records ZENCD 2085
Cover art: Marja Konttinen.
1.Sound & visions (C. Dodd)
2.Full up (J. Mittoo)
3.Hälytys (Winston Riley)
4.Hälytys dub (Riley)
5.Man in the street (D. Drummond)
6.Lepo (Jazzgangsters)
7.Rumours of war (Orpana, Sippola)
8.Silencer (E. Bernstein)
9.Guns of Navarone (D. Tiomkin)
10.Drrr (C. Butt, S. Marsden)
11.Well you needn’t/Black steel in the hour of chaos (T. Monk/Rodenhour, Shocklee, Sadler, Drayton)
12.A night in Tunisia (D. Gillespie, F. Paparelli)
13.Feeling sad tonight (G. Isaacs, C. Morrison, J. Samuels)
Jazzgangsters: Juppo Paavola (dr), Mauri Tikkamäki (perc), Timo Kaaja (b), Jarno Forsman (keyb), Kuhna Kauppinen (g, melodica, voc), Tommi Laine (g), Masa Orpana (sax, fl), Sami Sippola (sax), Merikukka Kiviharju (voc)
+ 2-6, 10-12: Jouni Joronen (keyb)
+ 3-6, 10: Keylo (turntables)
+ 2, 8, 11-12: Ippe Kätkä (perc)
+ 3-6: Ismaila Sane (perc)
+ 10: Ismaila Sane (voc)
+ 3-4: Jukka Poika (voc)
+ 6: Hannibal Stark (voc)
+ 6: Herra Soppa (voc)
Recorded at JJ-Studio by Juuso Nordlund & Supersonic Studio by Vesa Karhu
Mixed by Vesa Karhu & Jazzgangsters at Supersonic Studio
3 & 10 mixed by Lex Luthor & Jazzgangsters at Cosmic Studio
Mastered by Vesa Karhu at Supersonic Studio
Ensin oli Jing & Jangsters, tamperelainen reggaeyhtye, joka on tehnyt Rockadillolle kaksi levyä. Sitten syntyi sivuprojekti Jazzgangsters, joka on nyt itsenäistynyt albumiasteelle saakka.
Bändin nimestä huolimatta musiikkia ei luokitella jazzin alueelle, sillä gangstereillakin homman nimi on Jamaika. Pääosassa ovat reggae ja dub, mutta mukana on reippaampaa ska-potkuakin ja sen verran jamaikalaisen jazzin aineksia, että mukanaolo Suomijazzin palstoilla on perusteltua.
Paras ensin: Jukka Poika jatkaa vakuuttavasti tälläkin levyllä. Hienot Soul Captain Bandin ja Kompostikoplan albumit saavat tällä levyllä jatkoa Hälytys-kappaleella. Bändin soundit torvikuorrutuksineen ovat kohdallaan, ja Jukka Pojan julistuksessa suomen kieli todella svengaa.
Instrumentaalireggae/dub ei kautta koko levyn toimi ihan niin hyvin. Kuuntelussa vaisuimmat biisit tuppaavat jäämään taustalle, ja ajatus harhailee muualle. Tanssittavaksi tämä tavara on varmasti tarkoitettukin. Esimerkiksi Guns of Navaronen kaltainen iskusävel nostattaa varmasti tunnelmia tanssilattialla, mutta levykuuntelussa tämä versio jää ponnettomaksi hölkäksi.
Mallia karibialaisesta jazzista voi kuunnella Man in the street tai Rumours of war-kappaleista, joissa Masa Orpana jazzsooloilee tenorillaan Jamaikan rytmien päälle. Levyn päättää Gregory Isaacsin Feeling sad tonight, jossa Jazzgangsters on sitä mitä se olisi saanut olla tällä levyllä huomattavasti enemmänkin: matalalla möyrivän basson, vahvasti kaiutettujen lyömien ja hakkaavan kitaran tehokas komppi ja Sami Sippolan sujuva saksofoni yhdistävät reggaen ja jazzin sujuvasti ja nätisti.
Väärälle levylle eksyneeltä kummajaiselta kuulostaa levyn rap-biisi. Tulenkantajien Hannibal Starkin ja Herra Sopan räpätys tuo mieleen ne vanhat, mutta ei niin hyvät ajat, jolloin suomiräppiä hallitsivat Pääkköset ja Raptori. Kuriositeetiksi jäänee myös Ismaila Sanen (vokaali)pärisyttämä Drrr. Merikukka Kiviharjun tulkitsema Silencer vie jo osuvammin viihteellisiin James Bond/Shirley Bassey -fiiliksiin.
Pari aitoamerikkalaista jazzklassikkoakin on työstetty jamaikalaiseen instrumentaaliasuun. Thelonious Monkin Well you needn’t ja Dizzy Gillespien A night in Tunisia nytkivät kyllä kivasti, mutta sittenkin turhan ponnettomasti. Ehkä letkeä löysyys on kulttuurisesti määrättyä, mutta rivakka raisuus olisi sittenkin ollut paremmin paikallaan.
