2003 Gonsz-1
Design: Studio C, Milano
1.Luz na escuridao
2.Cancáo e lua
3.Crepuscular
4.Bate o coracáo
5.Senhora das águas
6.Carrossel
7.Amor secreto
8.Um berco no trem
9.Luar latino
10.Luz do olhar
11.Apaixonado
12.Minas Finlándia
All compositions by Heikki Sarmanto, words by Fernando Brant.
Claudya de Oliveira (voc), Juarez Moreira (g), Kiko Mitre (b), Ricardo Fiuza (keyb), Mauro Rodrigues (fl), Lincoln Cheib (dr), Ricardo Cheib (perc), Esdra Ferreira (perc)…
Studio: Estúdio Bemol, Brasil
Tuottaja = Producer: Juarez Moreira
Executive producer: Marcus Gonzaga
Äänitys & miksaus = Engineers: Dirceu Cheib, Ricardo Cheib
Masterointi = Mastered by: Jorma Hämäläinen, Studiopop, Helsinki
Tähän mennessä lähinnä pohjoisamerikkalaisten kanssa kansainvälistä yhteistyötään tehnyt säveltäjä Heikki Sarmanto on tämän levyn myötä toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa. Sarmanto on nyt saanut kappaleilleen täysin brasilialaiset tulkinnat. Itse asiassa säveltäjä Sarmanto on levyn ainut linkki Suomeen, kaikki muu tulee Brasiliasta. Laulujen tekstit on tehnyt Fernando Brant, sovituksista vastaa Juarez Moreira, muusikot, useimmissa kappaleissa 3-5 hengen pikkuyhtye ovat kaikki brasilialaisia (edes Sarmanto itse ei soita levyllä), kuten myös laulaja Claudya de Oliveira.
Sarmanto on aina tehnyt mielellään musiikkia naisäänelle. Ainakin Maija Hapuoja, Jeannine Otis, Helen Merrill, Essi Wuorela ja tuoreimpana Sari Ann ovat laulaneet Heikin lauluja levylle.
Sarmanto on monet tyylilajit hallitseva, rajojen ylittämisestä nauttiva crossover-säveltäjä. Jazz on vain yksi säveltäjälle läheisistä musiikinlajeista. Osa naislaulajien kanssa tehdystä musiikista sijoittuu paremminkin laulelmamusiikin alueelle. Horizons – a lua nuara on sarmantolaisen sävelkielen ja brasilialaisen hengen synteesi, jossa suomalaisuus ei sinänsä kuulu (vai mitenkähän brasilialaiset tämän musiikin kokevat?). Tämäkään ei ole luokituksellisesti jazzlevy, vaan latinalainen viihde- tai laulelmamusiikki on lähempänä totuutta.
Tulkintoja määrittelevät niin hyvässä kuin pahassakin brasilialainen kepeys ja keveys. Hyvää on svengin pakottomuus ja ilmavuus, jossa ainakaan liika yrittäminen ei tuki musiikin luontaista liikettä, huonoa taas kokonaisuuden jääminen sittenkin vähän pinnallisen oloiseksi. Muovista makua syntyy levyn aikana muutaman kerran hieman sliipatuista sovituksellisista ratkaisuista. Pelkistetyt, ja useimmiten toki ihan hyvin toimivat sovitukset on tehty laulujen ja laulajan tukemiseksi, eikä soitinpuolelle ole solistista voimaa ylen määrin satsattu.
Heikki Sarmannon kappaleet ovat tällä levyllä ovat melko yksinkertaisia, pieniin melodisiin liikkeisiin uskovia romanttissävyisiä laulelmia. Näin levyn pääosa ja kuulijan vakuuttaminen jää laulaja Claudya de Oliveiralle. Enimmäkseen hän onnistuu erinomaisesti. Vahvimmillaan de Oliveiran äänenväri tuo mieleen surullisen vähän vaativampaa musiikkia levyttäneen Seija Simolan, silloin kun Claudyan ääni on herkimmillään ei vastineita niin vain enää löydykään. De Oliveira kuulostaa sitä paremmalta, mitä enemmän hän lataa ääneensä sentimentoa. Esimerkiksi kappaleessa Bate o coracao Claudyan hauras ja ilmavan kevyt tulkinta on ihastuttava.
