Jazz Suomessa täyttää 100 vuotta. Jonkinlainen konsensus on näet saavutettu siitä että Andania-laivan muusikoiden saapuminen Helsinkiin vuonna 1926 kelpaa lähtölaukaukseksi.
Siispä Suomi on tänä vuonna Jazzliiton yllytyksestä juhlia täynnä. Jyväskylässä pantiin isolleen. Paviljongissa lavan täyttivät Jyväskylä Sinfonia ja Ilmavoimien Big Band. Myös Kaartin soittokunnan valkoisia pukuja erottui muutama, ja yksi Laivaston soittokunnan apukäsikin oli saatu paikalle.
All That Jazz: Helsingin kaupunginorkesterin ja UMO Helsinki Jazz Orchestran tilauksesta kaikki alkoi. On aivan mahtavaa, että näin iso projekti ei jää kertaluonteiseksi, vaan siihen on uskallettu satsata Oulussa, Jyväskylässä ja Turussa (ensi vuonna siellä, joten tämä herkku on mahdollista kokea vielä uudelleen).
Mahtavaa tämä kaikki on paitsi yleisölle, myös tekijöille. Orkesterit pääsevät toteuttamaan ainutkertaista, reilusti elämää suurempaa konserttikokonaisuutta, Iiro Rantala pääsee viemään suvereenin pianotaiteensa halki jazzin vuosikymmenten ja ennen kaikkea sovittaja Teemu Takanen on päässyt yhdistämään sinfoniaorkesterin ja bigbandin mahdollisuudet taiteellisesti niin kypsästi ja tyylikkäästi, etten ole moista ennen kuullut.
Sinfoniaorkesterin ja ”kevyen” musiikin yhteisproggikset onnistuvat kovin vaihtelevalla menestyksellä. Tuhon tie on varma silloin, jos sinfistä käytetään taustatapettina, sille ei anneta omaa vahvaa roolia tai mahdollisuutta nostaa yksilöitään esiin.
Takanen käytti sinfoniaorkesteria maukkaasti, jousia ehkä eniten tuollaisen syvän tunteen ilmaisijana (näin konserttimestari Liisi Nuora-Kapasen viulusooloa myöten), lyömäsoitinosastolta tuli paljon hienoa väritystä, ja puhallinpuolelta maukkaita lisiä bigbandin soittimistoon. Toivottavasti tällaiset yhteistyöt innostavat bigbandmusiikin säveltäjiä kasvattamaan soitinvalikoimaa sementoitujen trumpettien, pasuunien ja saksofonien ympärille, niin makeata oli kuulla nyt vaikkapa englannintorvea tai fagottia omissa pienissä sivurooleissaan.
Kun jazzista kuitenkin oli kyse, musiikin pitää tietysti myös svengata. Jättiprojektin elävä sydän oli rumpali Jussi Vikmanin ja basisti Vesa Piston komppi. Sydämen ympärillä olivat klassiset lyömäsoittajat, ja tämän hienon porukan ympärille taas koko iso kaarti hellästi asettui.
Mitäkö Iiro Rantala ja Teemu Takanen olivat valikoineet soittolistalle?
Jelly Roll Mortonin King Porter Stomp, George Gershwinin jazzin ja klassisen kohtaamo Rhapsody in Blue ynnä jazzstandardiksi vakiintunut I Got Rhythm, Juan Tizolin ja Duke Ellingtonin Caravan, Charlie Parkerin Confirmation, Miles Davis -potpurri Kind of Blue -levyn biiseistä, Chick Corean Spain, Keith Jarrettin Country, Dave Grusinin Mountain dance, Branford Marsalisin Dienda, Rantalan omat sävellykset Bob Hardy, Tough Stuff ja How long is now? sekä Takasen Melankolia.
Joku toinen tekisi jazzin historiasta tietysti ihan erilaisen biisivalikoiman, mutta yhden konsertin puitteissa on joka tapauksessa mahdollisuus vain pintaraapaisuun. Tämä oli hyvä setti, koska toteutus oli niin priimaa, ragtime tuli aivan yhtä eläväksi kuin nykyjazz.
Konsertin erikoisin osuus taisi olla viiden kappaleen sekoitelma Miles Davisin Kind of Blue -levyltä. Se oli napakka mitaltaan, se oli ehjä ja se oli hieno. Davisia itseään tuurasi bigbandin trumpetisti Ilkka Meurman.
Meurmanin ohella sai ansaitusti paljon soolotilaa altisti Lasse Ammann. Aplodimittarin mukaan häkellyttävimmän soolon vetäisi sopraanofonilla Aki Vänskä, ja todella nautittava oli myös Teemu Takasen yhden biisin mittainen irtiotto kapellimestarin paikalta, sopraano hänelläkin välineenään.
Illan ahkerin solisti Iiro Rantalan jälkeen oli kuitenkin Kalle Keränen, jonka lämminsoundinen tenorisaksofoni oli vähän niin kuin ihmisen ääni siellä soitinten keskellä.
Torstai-ilta Jyväskylässä päättyi Poppariin, jossa Jazz Jkl Collective oli ensin heittänyt yhden setin Mikko Gunu Karjalainen vieraanaan, ja hoiti sitten Gunun johdolla house bandin tehtäviä kun Paviljongissa esiintyneet muusikot ehtivät mukaan jameihin. Aikataulusyistä jamihommista tällä kertaa vain muutama Kalevi Plattosen nappaama kuva.
