Johanna ja Mikko Iivanainen Duo aloittaa konsertin Johannan sävellyksellä Out of the blue. Hyvä aloitus sikäli että se johdatteli illan keikan tunnelmiin.
Konsertti oli jäsennelty loogisesti ja hienosti niin että se kertoi duon 30-vuotista tarinaa sanoin ja sävelin. Ensimmäisen puoliskon esitykset olivat englanniksi.
Näiden Johannalle ja Mikolle tärkeiden esikuvallisten kappaleiden avulla päästiin sisälle konsertin jälkimmäisen osan suomenkieliseen osioon.
Jälkimmäinen osa koostui pääosin Johannan ja Mikon omasta tuotannosta. Esikuvat ja tärkeät sävelmät käytiin tyylikkäästi läpi ensimmäisessä osiossa.
My Romance
Duo muodostui 1996 opiskeluiden yhteydessä, kun Johanna oli tullut Oulusta Helsinkiin opiskelemaan ja hän tapasi Meilahdessa koko ikänsä asuneen Mikon. Harjoitusbändin ohjelmassa oli tanssimusiikkiharjoitukset. Illan keikkalistalla My Romance oli sovitettu balladimuotoon ja tuki hyvin tätä kieltämättä romanttista nuorten tarinaa. Ella Fitzgeraldin tuotannosta Them there eyes oli vakuuttava tuttu sävellys, mutta hyvin omaäänisesti esitetty.
Mikon soolona kitaralla esittämä Moon oli hyvä valinta. Se vaati myös yleisöltä keskittymistä ja mietiskelyä. Johanna kiitteli vuolaasti yleisöä hiljaisesta empaattisesta kuuntelusta.
Paikalle oli tultu selkeästi musiikin vuoksi. Hiljainen kylätie oli myös upea tulkinta vanhasta 50-luvun Kärki & Helismaa -iskelmästä. Johannan tulkinnassa sanoilla on merkitystä.
Sanoituksissa ja välispiikeissä oli usein toiveikas valoon ja väreihin liittyvä sanoma. Vaikka sävellyksissä saattoi olla mollivoittoisuutta, sanoitukset toivat positiivista tunnelmaa. Kevät on tulossa, valo lisääntyy!
Vuosi sitten ilmestyneeltä Surutuuli-levyltä kuultiin useampia esityksiä. Nimikappale Surutuuli soi hienosti. Akustinen duo on vaativa kokoonpano vähänkin isompaan saliin. Kairossa miksaaja onnistui erinomaisesti. Duon sointi pysyi hyvin akustisena, vaikka sali vaati toki akustisen kitaran vahvistamista ja laulumikkiä. Intiimi ja hyvin henkilökohtainen ote säilyi sähköisestä vahvistamisesta huolimatta.
Pientä jutustelua
Klubikeikalla kun ollaan, pienelle jutustelulle ja yleisön tapaamiselle jää artisteille aikaa. Johanna ja Mikko asuvat nykyisin Mäntsälässä. Se on erinomainen paikka asua kahdelle muusikolle.
Harjoittelutilat ovat kodin pihapiirissä ja keikoille pääsee singahtelemaan joka suuntaan nopeasti ja helposti. Junakin kulkee pääkaupungin ja Lahden suuntaan usein ja nopeasti.
Kaupunkikiireen ulkopuolella on aikaa ja mahdollisuuksia omalle luovalle työlle sekä duona että soolona.
Mielenkiintoinen oli myös keskustelu Johannan kanssa duoesiintymisen ja big band -esiintymisten välisistä eroista. Duona esiintyminen on hyvin intensiivistä ja vastuu kaiken onnistumisesta on kahdella ihmisellä, jotka seisovat lavalla. Kenenkään selän taakse ei pääse piiloon. Mutta heidän duossaan on se hyvä puoli, että esitettävän aineiston saa itse valita ja sovittaa tilanteeseen sopivaksi. Big band -solistina on taas joukkovoimaa,
joka purkautuu usein yhdessä johtajan tahtipuikosta. Omat valinnat jäävät vähemmälle, mutta koko keikka ei ole useinkaan niin intensiivistä kuin duona. Johanna toteaa että kumpikaan esiintymismuoto ei ole vastenmielistä. Päinvastoin molemmista voi nauttia.
Johanna mainitsee vielä erikseen hienoksi bändikokemukseksi Eero Koivistoisen kanssa tehdyt levyt esimerkiksi Lennosta kii -levyn. Sitä kautta hän sai hyvää oppia ja tiedonsiirtoa edelliseltä jazzsukupolvelta.
Miten sitten tästä eteenpäin? Maaliskuun lopulla Johanna ja Mikko suuntaavat kohti pohjoista. Jyväskylässä on ensimmäinen kiertuekeikka ja siitä jatketaan sitten vielä pohjoisemmaksi.
Johannalla on tulossa tasavuosipäivät marraskuussa. Tänne syyspuolelle on tietysti mukavia suunnitelmia olemassa, mutta ne julkaistaan sitten aikanaan. Jotenkin jännittävän hykerryttävästi pariskunta asiaa esitteli.
Well she is walking through the clouds
lta päättyi Jimi Hendrixin Little Wing -esitykseen. Matalla tempolla esitettynä sävellys sai jopa virsimäisiä sävyjä. Siinähän laulun päähenkilö kävelee pää pyörryksissä pilvien läpi ja lupaa antaa kaikkensa laulajalle. Hieno lopetus. Laulun ja esittämisen lahja ei kuitenkaan putoa pilvistä, vaan vaatii myös lujaa työtä. Se tuli esille Mikon hienossa kitaroinnissa ja Johannan laulussa.
