Haminasta ponnistanut Arttu Huopainen toi pääkaupunkiseudulta oman kokoonpanonsa Kotkaan Kairon maanantaiseen jazziltaan. Arttu oli silminnähden onnellinen siitä että pääsi omalle kotistagelleen esittämään uusia omia sävellyksiä omalla bändillä.
Juha Björnisen Tuigun riveissä Arttu on toki soittanut samalla lavalla useita kertoja, samoin Kotka Big Bandin rumpalina lava on tuttu. Hän paljasti että uskaltautui ensimmäiseen jamiiltaan esiintymään juuri tällä samalla lavalla. Tärkeä paikka.
Arttu valmistui Sibelius Akatemiasta maisteriksi viime syksynä. Opettajina ovat olleet Jaska Lukkarinen, Jukkis Uotila ja Jussi Lehtonen. Salintäyteinen yleisö on seurannut Artun uraa ja soittoa useita vuosia, eikä em. opettajien soitanta Kairossa ole jäänyt huomiotta.
Aivan varmasti yleisöä houkutteli myös se, että Artun lopputyönä työstämät sävellykset olivat saaneet innoituksen nimenomaan Haminasta ja haminalaisista. Suomen Kulttuurirahaston tuella hän oli säveltänyt tuhdin paketin.
Hienolla tavalla hän avasi aivoituksiaan hiirenhiljaa kuunnelleelle yleisölle. Ensimmäinen lainakappale alkoi marssirumpuintrolla. Heti tuli mieleen että totta tosiaan Arttu on ollut soittamassa Kaartin soittokunnan kanssa Hamina Tattoossa.
Varmaan harva häntä tunnistaa armejanharmaissa. Varusmiespalveluksen hän suoritti rumpalina sotilassoittajana. Silloin tällöin hän käy vieläkin tuurailemassa tässä militääribändissä.
Herkempää balladisoitantaa kuultiin sen jälkeen kun Arttu kertoi haminalaissyntyisen Helvi Hämäläisen tuotantoon tutustumisesta. Hämäläisen runous on nimenomaan inspiraation keidas. Helvin elämän varhaisvuodet olivat vaikeita ja näitä surullisia ja vaikeita vaiheita Arttu oli tulkinnut herkällä tavalla.
Etenkin vanhemmalle väelle Helvi Hämäläinen oli tuttu. Helvi koki uuden tulemisen vielä myöhemmällä iälläkin. Ympyräkaupunki Hamina symbolisoi myös hienosti elämän kiertoa ja syklisyyttä. Myös tätä kaupungilla ”pyörimistä” ja arkista hengailua oli Arttu nuotintanut.
Hevistä klassiseen
Sävellysten tarkkaa sisältöä ja muotoa ei ehditty yleisödialogissa keskustella. Soitosta päätellen teemoilla sävelkieli avattiin ja kahden fonistin improvisoinnille jätettiin tilaa. Ja tämä foniduo Ekman Ahlroos osasi homman hienosti. Keskusteleva ote ja melodian kuljetus yhteissoittona onnistui. Yleisö palkitsi soolot innostuneesti. Antti Ahoniemen kontrabasso murisi etenkin balladeissa lohduttaen.
Klassiselta puolelta kaakonkulman oma säveltäjä Uuno Klami sai myös tulkinnan. Uuno Klami -sävellyskilpailu on nostanut hienosti Klamin musiikkia esille jopa kansainvälisesti. Samaan konserttiin mahtui myös Artun ensimmäisen suosikkibändin teemoja. Iron Maidenin teemojen tunnistuksia yleisöstä tuli ihan spontaanisti Artun kysyessä tunnistiko kukaan. Kuten aina Kairon salissa on paljon muusikoita ja tieto- ja taitotaso on korkea. Myös musiikin laaja-alainen tuntemus.
Ensimmäinen puolikas oli vauhdikkaampa menoa ja toisella puoliskolla oli enemmän balladeja ja jopa meditaatioviritteistä tuotantoa. Tunnelma oli harmaassa ja pimeässä maanantai-illassa jopa harras. Tunteita saatiin kuitenkin tuorestettua viimeisessä ylimääräisessä, joka oli vauhdikkaampaa menoa.
Keskustelu Artun kanssa oli mielenkiintoista. Paikkakunnan taiteilijoiden vaikutus paikkakuntalaisiin voi olla todella iso. Kotkalaisilla on junnuvainionsa ja toivopekkasensa. Haminalaisilla edellä mainitut taiteilijat. Veikko Lavi ja Pelle Miljoona odottavat ilmeisesti työstämistään.
Arttu on perehtynyt myös haminalaissyntyisen Hugo Simbergin maalaustaiteeseen. Siinä on joitakin tragikoomisia piirteitä ja jopa mustaa huumoria. Kuoleman puutarhan nuotittaminen voisi olla näillä eväillä mielenkiintoista. Tämmöistä toivotaan!
East Coast Jazz Club, Ravintola Kairo 27.1.2025
South West Corner
Arttu Huopainen rummut
Jimi Ahlroos fonit
Casimir Ekman fonit
Antti Ahoniemi kontrabasso
