Ei varmaankaan ollut yhdessä ideoitu, mutta niin vain rakas basso nousi elokuun aikana takalinjoilta huomion keskipisteeksi sekä Helsingissä että Jyväskylässä. Helsingin Juhlaviikkojen Taiteiden yössä soi Senaatintorilla Lauri Porran tilausteos yli sadan matalan äänen voimin, ja pari viikkoa myöhemmin toteutui Jyväskylässä hieman pienimuotoisempi, mutta hyvinkin merkittävä bassojuhla.
Kaikki Jyväskylässä pitempään jazzia seuranneet muistavat Kvaldan, jonka nuoret opiskelijamuusikot (laulaja Aili Ikonen, pianisti Antti Kujanpää, basisti Jori Huhtala, rumpali Hanne Paulli) ihastuttivat runollisella jazzillaan ja olivat samalla osa kaupungin jazzihmettä yhdessä mm. Louhivuoren ja Toivasen veljesten kanssa. Noista ajoista on jo reilut parikymmentä vuotta, ja sen jälkeen kvaldalaiset ovat tehneet kovaa jälkeä muissa yhteyksissä.
Näin myös bassopuolella: Jori Huhtalan kutsuminen yhdeksi tämän hetken arvostetuimmista basisteista ammattilaisten keskuudessa ei ole mielipide, vaan fakta.
Huhtala oli selvästi mielissään kutsusta Jyväskylän bassoillan solistiksi, ihmettelipä vain spiikissään oliko Jazz Jkl:n vetäjä Tuomas Paukku ottanut liian ison riskin bassoteemalla, etenkin kun oli erityisesti toivottu paljon bassosooloja.
Vielä mitä, juuri tällaista pitää ohjelmasuunnittelun olla. Toki hienon ohjelmiston pystyy buukkaamaan olemassa olevista yhtyeistäkin, soittajien ihkaomista ideoista ja projekteista, mutta on hienoa kun joku haluaa ja uskaltaa haastaa muusikoita ja kutsuu toteuttamaan järjestäjän omaa hyvää ideaa.
Huhtala sai rakentaa ohjelmiston suosikkibasistiensa sävellyksistä, ja niistäpä syntyi todella monipuolinen ja elähdyttävä kokonaisuus. Jos oikein onnistuin tilastoimaan, kaksi sävellystä saivat konserttiin Huhtalan itsensä ohella maestrot Dave Holland ja Steve Swallow, yhden biisin tekijämiehiä olivat Ron Carter, Charles Mingus, Charlie Haden ja kyllä vain, Sir Paul McCartney.
Jazz Jkl Collective osoitti jälleen sopeutuvaisuutensa. Vakibasisti Pekka Törmänen oli siis tehnyt tilaa Huhtalalle, ja Marian Petrescun tilalla pianoa soitti nyt Samuli Mikkonen, jyväkyläläislegenda hänkin. Kitaristi Paukku ja rumpali Kasper Halttunen edustivat Collectiven perusmiehitystä.
Keikka oli kauttaaltaan intensiivinen, sovitukset mainioita ja Collectiven keikoille tyypillisesti sooloimprovisaatioille oli runsaasti tilaa. Basson noston myötä kitara, piano ja basso olivat tasavertaisia solisteja. Paukku soitti intoutuneen ja itseluottamusta uhkuneen keikan ja Mikkonen osoitti huiman monipuolisuutensa niille, jotka ovat tutustuneet lähinnä miehen ECM-merkkiteoksiin. Vaan kun illan teema oli se mikä oli, tuskinpa soittajakollegat pahastuvat siitä että huomio kiinnittyi erityisesti Huhtalan työhön, hienoon svengisoittoon tiiviisti Halttusen kaverina, ja upeasti rakennettuihin sooloihin. Jos basisti soittaa illan aikana (noin suunnilleen) tusinan verran pitkiä improvisoituja sooloja, ja jokainen niistä maistuu tuoreelta ja melodisia ideoita pursuavalta, niin eihän siinä voi kuin ihastella ja ihmetellä.
Monipuolisesta kokonaisuudesta voisi nostaa paljon herkkuja esille, mutta mennään nyt muutamalla maininnalla. Kaksi ihanaa valssia oli valittu rauhoittamaan ja rytmittämään iltaa, Carterin maagisen vaivuttava Little waltz ja Hadenin Waltz for Ruth, jonka Huhtala esitteli maailman herttaisimpana ja suloisimpana valssina. Räväkältä laidalta mieleen jäivät Hollandin May dance (kylläpä 70-lukulainen sekoilu maistui raikkaalta!) sekä Swallow’n ovelanomituinen Ladies in Mercedes. jonka massiiviseen pianosooloon Mikkonen latasi sinfonian verran aineksia.
Popparin äänistä vastannut Matti Korhonen teki hienoa työtä, balanssi oli kunnossa ja silti basso soi juuri niin kuin teemaillassa pitääkin, muskulaarisen vahvana, kaiken pohjana ja ylimmäisenä johtotähtenä.
Torstain jazzklubi: Jazz Jkl Collective feat. Jori Huhtala Ravintola Popparissa to 29.8.
Jori Huhtala – basso
Tuomas Paukku – kitara
Samuli Mikkonen – piano
Kasper Halttunen – rummut
