Äänekoskella sijaitseva Suolahtisali on ongelmissa. Äänekosken kaupunki ilmoitti taannoin, ettei sillä ole enää käyttöä salille, jonka historia alkoi 80-luvulla Keski-Suomen Opiston suojissa, yhteistyösopimuksella silloisen Suolahden kaupungin kanssa. Suolahti on nykyään osa Äänekoskea, ja opistokin lakkautettu.
Salin puolesta on kuitenkin virinnyt kansanliike, ja tällä hetkellä tilanne näyttäisi vielä olevan auki.
Mitenkään ongelmaton asia ei ole, sillä yksityisessä omistuksessa oleva sali vaatisi jo isoja korjauksia, eikä niiden toteutumisesta ole tietoa. Ainakaan kaupungin tähänastisilla vuosimaksuilla asia ei ole ratkaistavissa.
Akustiikan puolesta sali on joka tapauksessa erinomainen. Sen sopivuus akustiselle musiikille on tullut näytetyksi esimerkiksi Jyväskylä Sinfonian levytyksissä, ja tuorein todiste oli ranskalaisen Papanosh-yhtyeen konsertti.
Vapaat Äänet -kiertueesta tietysti oli jälleen kyse. Charles Gil on tuottanut Äänekoskellekin jo lukuisia konsertteja 90-luvun lopulta lähtien.
Gilin työn myötä suomalaiselle jazzyleisölle on rakentunut aivan erityinen suhde ranskalaiseen improvisoituun musiikkiin. Käytäväkeskusteluissa kuulee jatkuvasti hämmästelyä siitä, miten ehtymätön Gilin aarreaitta tuntuu olevan, kun Ranskasta tulee jatkuvalla syötöllä toinen toistaan upeampia ryhmiä.
Ranskalaisten erityispiirteitä tuntuisivat olevan jazzin ja taidemusiikin yhdistäminen, ja samalla lyyrisen eleganssin, vapaan improvisaation ja hyvin musikaalisen leikillisyyden ristivalotukset.
Papanoshissa oli kaikkea tätä hyvin persoonallisella tavalla. Jo 16 vuotta yhtä pitänyt normandialainen kvintetti on rakentanut uusimmalle levylleen poikkeuksellisen projektin, sillä tällä kertaa kaikki musiikki on yhden jäsenen säveltämää.
Pianisti Sébastien Palis on saanut innoituksensa amerikkalaiskirjailija Jim Harrisonin kirjoista. Jokaisen kappaleen takana on siis tarina, jonka kehityskulkuja ja tunnelmia Palis on tavoitellut musiikissaan.
Ja kyllä vain, musiikki houkuttelee lukemaan Harrisonia. Samalla kahdeksan kappaleen kokonaisuus toimii toki itsenäisenä taideteoksena.
Palis on mieltynyt yhteen spesiaalitemppuun, jota varioitiin useammassa kappaleessa. Siinä piano toistaa yksinkertaista riffiä, ja Thibault Cellierin kontrabasso vetää pitkät matkat muutaman sävelen jatkumoa tai jopa vain yhtä ääntä. Staattinen ja hypnoottinen pohja on luja rakennusaine, jonka päälle rumpali Jérémie Piazza luo rikkaan rytmimaailman, ja puhaltajat eli trumpetisti Quentin Ghomari ja saksofonisti Raphaël Quenehen rakentavat kaikessa rauhassa yhä rikkaampia harmonioita.
Näiden riffikappaleiden kasvun seuraaminen oli kovasti mielenkiintoista puuhaa. Ja vielä vaihtelevampia kokonaisuuksia rakentui muualla.
Konsertissa jokainen viidestä soittajasta sai oman yksinäisen hetkensä, ja yhtyekudoksesta näyttäviin sooloihin nousivat etenkin Ghomari ja Quenehen.
Improvisaatioista huolimatta kokonaisuus oli täysin Palisin hallussa, yksilötaidot palvelivat tarinankerrontaa. Harrisonin ja Palisin maailmoissa on karheutta ja koettelemuksia, mutta myös rauhaa, hempeyttä ja lempeyttä. Elämän makuja.
Papanosh “A Very Big Lunch” Suolahtisalissa 18.4.2023. Vapaat Äänet -kiertue. Äänekosken kulttuuritoimen konsertti.
Quentin Ghomari trumpetti
Raphaël Quenehen altto- ja baritonisaksofoni
Sébastien Palis piano, balafon
Thibault Cellier kontrabasso
Jérémie Piazza rummut
