Summer Jazz Clubin kesän neljästä kihauksesta koettiin Popparissa nyt toinen, tutusti kahden yhtyeen voimin. Tällä kertaa ne olivat tyylillisesti hyvin kaukana toisistaan, mutta aivan yhtä innostavia ja kiinnostavia. Bändejä yhdisti myös yksi ulkomusiikillinen seikka: spiikausvastuut ottaneet Ville Lähteenmäki ja Eero Seppä juttelivat mukavia ja pistivät yleisön odottelemaan myhäillen kappaleiden aloituksia.
Jyväskylästä Göteborgiin opintojaan jatkamaan lähtenyt Ville Lähteenmäki palasi nyt tuoreen yhtyeensä kera. K hyenan resepti on hyvin omaperäinen: Lähteenmäen bassoklarinetti saa rinnalleen Filemon von Numersin kontrabasson, ja kaksikon liimaa yhteen rumpali Sami Nummelan ilmeikäs työ.
Lähteenmäki ja von Numers hyödynsivät täydellisesti soitinkaksikon antaman mahdollisuuden pehmoiluun ja tunnelmointiin, mentiin paitsi matalalle, myös syvälle. Ilmaisun toisella laidalla bassoklarinetti kiipesi korkeuksiin riekkumaan ja bassoakin kohdeltiin silloin hyvin rankalla kädellä. Järjettömän hienoja olivat ne kohdat, joissa nopeat leikkaukset pääsivät yllättämään, esimerkiksi kun moodi vaihtui mikrosekunnissa särmikkäästä free-hurjastelusta tavattoman kauniiseen bassoklarinetin matalaan muhinaan. Ja juuri tässä oli K hyenan voima: se osasi paitsi kehittelyn, myös ja etenkin leikkausten taidon.
Lähteenmäki on hieno solisti, jonka soitossa saavat sijansa niin harkitseva punonta kuin koskettava tunneilmaisu ja rohea heittäytyminenkin. Bassoklarinetin valinta ainoaksi soittimeksi tässä yhtyeessä osuu nappiin ja takaa osaltaan erottumisen saksofonivetoisista bändeistä.
Valtaisan lisäannoksen persoonallisuutta K hyena sai von Numersin työstä. Basisti leikitteli rytmiikoilla, soitti itsevarmasti ja lennokkaasti rytmejä rytmien sisällä. Nummelan kanssa luodun rytmiraidan analysoinnissa riittäisi aineistoa vaikka tohtorinväitökseen asti.
Pienen tauon jälkeen lauteille saatiin jotain ihan muuta. Kun bändin nimessä on kuristajakäärme ja hai, teitä on ainakin varoitettu! Sähköä, energiaa ja mäiskettä, niitä ainakin saatiin.
Anakonda Shark on jännästi kiinni vanhassa funkissa, mutta soittajiensa virtuoositaitojen avulla se pinnistää vaivatta vapaaksi ja roihottaa samalla liekkinsä tulikuumaksi.
Useimmiten biisien lähtökohtana tai vähintään vankkana pohjana on Eero Sepän sähköbasson imuisa riffittely. Tähän mennessä olen nähnyt Sepän aina kontrabasson takana, joten huikea veto sähköisellä pelillä oli mieleenjäävä yllätys.
Hauska oli myös nähdä puolet OK:KO-yhtyeestä menomusan parissa. Toisin kuin OK:KOssa, saksofonisti Jarno Tikka ei juuri saanut suvantovaiheista nauttia, aina kun soittovuoro tuli kohdalle, oli mentävä ja lujaa.
Okko Saastamoinen rummuttelu toi Sepän riffien viereen omaperäistä näkemystä: biisit kyllä kulkivat juuri kuten funkkaavan tavaran tuleekin, mutta samalla niihin kiinnittyi Saastamoisen persoona, kun tuolla täällä häivähti ilkikuria ja riemukasta musiikillista toisinajattelua.
Sepän bassokingiys ei ollut bändin ainoa yllätys. Eipä ole ainakaan minulle tullut aiemmin vastaan näin vakuuttavaa shred-kitaran marssia jazzin palstoille. Ville-Veikko Airaniemi hoiti homman teknisesti suvereenisti ja mikä parasta, myös tyylitajuisesti. Soolot eivät olleet yhtä tilutusta, vaan rakkaudella kasvateltuja ja kauniisti muotoiltuja, jos kohta sitä armotonta ylinopeuskaahaustakin saatiin sopivissa määrin. Huikeata sorminäppäryyttä auttoi asianmukainen giganttinen pedaalilauta, ja sointivärien kirjo oli sen mukainen. Airaniemellä teknisen osaamisen ulosmittaaminen ei mennyt missään vaiheessa musiikin kokonaisuuden yli, bändi toimi kauttaaltaan komeasti ja kitaristi toi siihen oman suuren lisäarvonsa muita sokaisematta.
Summer Jazz Club, Poppari 13.6.2019
K hyena:
Ville Lähteenmäki – bassoklarinetti
Filemon von Numers – kontrabasso
Sami Nummela – rummut
Anakonda Shark:
Jarno Tikka – saksofoni
Ville-Veikko Airaniemi – kitara
Eero Seppä – basso
Okko Saastamoinen – rummut
