Ensikäsityksiä 15. Siltasalissa on Tapauksen tuntua, valaistukseen on satsattu, on screenejä, kameramiehiä ja -naisia pyörii täällä ja tuolla. Kapu Ilkka Mäkitalo kuuluttaa sekä suomeksi että englanniksi, sillä esitys striimataan suorana koko maailmalle.
Jyväskylä Big Bandin ensikäsityksiä eli kantaesityksiä -sarjan voisi palkita jo pelkästä sitkeydestä, tuolla kestolla voi hyvin puhua jo instituutiosta. Mutta vielä mieluummin sarjaa tulisi kaikin mahdollisin konstein noteerata sen musiikillisista arvoista, kiittää tämän päivän bigband-musiikin estradista, tilaisuuden tarjoamisesta aina uusille säveltäjille.
Mäkitalon johtama orkesteri pitää tilaustöillään riman korkealla. Lisäksi tällä kertaa mukana oli peräti kolme säveltäjää, joilla on taustaa big bandin riveissä. Omien esiinnosto ei kuitenkaan laskenut tasoa, vaikka tilaustöiden tekijäkaartissa oli Teemu Takasen, Rasmus Soinin ja Teemu Halmkronan kaltaisia kokeneita bigband-kapuja ja -säveltäjiä. Itse asiassa JBB:n pianistin Arttu Ahovaaran, Jyväskylän molemmissa bigbandeissa usein esiintyneen Kalle Keräsen (joka nyt tyytyi oman teoksensa johtohommiin) ja nykyään Helsingissä opiskelevan Antti Lähdesmäen teokset olivat virkistävän tuoreita ja omaleimaisia teoksia. On helppo povata että kukin näistä lahjakkuudesta jatkaa myös tällä saralla, eikä oma sävellyskonsertti tulevaisuudessa olisi näille musikanteille mikään ihme.
Pianisti Arttu Ahovaaran ihkaensimmäinen bigband-yritys Fridgelight kuvasi musiikin keinoin ”yösyömistä , siihen liittyvät hedonismia ja katumusta”. Teos oli yhtä hulvaton kuin kuvauksensa, ja päästi touhun tuoksinassa välillä komppiryhmänkin pääosaan. Sähköpianon johdolla soitettiin jonkinmoista piilofunkia, ja sektiot olivat hetken aikaa tyystin sivussa kun Lassi Frimanin kitara ja Teemu Takasen altto vuorottelivat kiivaissa pyrähdyksissään.
Lähdesmäen Toinen tolvana oli hyvä pari Ahovaaralle. Sekin kävi läpi monenlaisia vaiheita ja tunnelmia, eikä yhtä ja samaa punaista lankaa pyrittykään pitämään näkyvillä kaiken aikaa. Paloista liimattu kokonaisuus kesti kuitenkin, koska jokainen osa oli omillaan kyllin vahva. Lähdesmäen pelimannihuumoria kuvaa hyvin se, miten bigbandista kaikki tehot irrottanut loppuhuipennus ei ollutkaan loppuhuipennus, vaan sen jälkeen hiljennyttiin vielä lyyriseen pianon ja puhaltajien vuoropuheluun, joka lopulta jätti kaiken ikään kuin ilmaan.
Keräsen Hanakkana! oli maltillisen mittainen mojova teos, joka imi voimansa jouhevasta svengistä ja värikkäästä satsista. Biisi oli keskitempoinen, mutta Keränen piti huolen ettei intensiteetti laskenut hetkeksikään. Innoituksensa kappale oli saanut Ravintola Ylä-Ruthin bingoilloista, joissa kuulemma asiakkaita kehotetaan huutamaan se bingo ”hanakkana, muttei liian hanakkana”. No, vähän savolaismallinen tempomääritelmähän tuosta sitten syntyi.
Arttu Sipilän Sour soul -kappaleesta löytyi yksi illan omaperäisimmistä soitinnuksista, kun hetken aikaa yhdistelmänä oli matalaan päähän painottuen sähköbasso, bassopasuuna ja baritonisaksofoni muutaman vaimean trumpetin koristamana. Muutoin biisi perustui bassoriffittelyyn ja selkeään grooveen, ja tällä kertaa orkesterilaisten sooloihin pasuunan ja tenorisaksofonin voimin.
Toinen erottuva soitintaja oli Teemu Halmkrona, joka kevensi kevättunnelmiaan puupuhaltimilla. Kevyimmillään saksofonistisektio tarttui kokonaisuudessaan sivusoittimiinsa, ja yhdistelmänä kuultiin kahden huilun ja kolmen klarinetin värikylpyä.
Halmkronan ohella jo kokeneita bigband-säveltäjiä illan repertuaarissa olivat Rasmus Soini ja Teemu Takanen. Sointi Jazz Orchestraa johtava Soini oli muutenkin osuva vieras, sillä SJO ja JBB sattuvat olemaan jaetusti hallitsevia bigbandien suomenmestareita. Soinin Valontuoja oli konsertin jännittävimpiä töitä. Tiiviiksi pakatulla sointimassalla Soini toi valoa ja lämpöä Siltasaliin, ja yllytti myös Takasen vierailevana saksofonisolistina illan rajuimpaan rypistykseen.
Muualla Takanen sai olla hieman rauhallisemmin. Konsertin avauksessa, omassa Delighted-sävellyksessään Takanen sai nautiskella pehmoisia ja leppoisia altollaan jutellen, oltiin kuin leppeillä laineilla lämpöisenä kesäpäivänä. Rentoa meininkiä!
Kovasti kaunista oli Takasen soitto myös illan ylimääräisessä. Ol’ kaunis kesäilta oli Takasen oma nätti sovitus, joka tosin kärsi hiukan liiallisesta teematoistosta. Alton solistiseen leijailuun biisin tenho kuitenkin perustui, ja huipentui täydelliseen lopetukseen kera sordinoitujen trumpettien. Samalla tavalla myös Takasen omista sävellyksistä toinen, muheva ja jäntevä The beginning of a gap, oli omistettu altolle.
Jos Teemu Takasen ilta alttosaksofonisolistina tarjosi silkkaa nautintoa, myös orkesterin omista riveistä löytyi laatuluokan saksofonisolisti. Lasse Asun pehmeäsointinen ja jouhevasti svengannut tenori nousi mallikkaasti liki Takasen rinnalle. Toinen illan aikana esille noussut orkesterilainen oli Lassi Friman, jonka sähkökitara sai useammassakin teoksessa ison solistisen roolin.
Jyväskylä big bandin hoiti iltapuhteensa suurella itseluottamuksella ja ”ilon kautta”, aivan kuten yksi säveltäjistä oli evästänyt. Ison orkesterin itseluottamusta voi rakentaa vain luotettavan ja silti tarpeellisessa määrin räväyttävänkin kompin varaan. On ollut ilo seurata basisti Hanna Turusen kehitystä JBB-jakson aikana. Nyt Turunen ja rumpali Markus Snellman olivat juuri sellainen kaksikko, jonka perustalle muu orkesteri saivat huoletta rakentaa oman soittoilonsa.
Ja olihan siellä yksi laulubiisikin. Osmo Ikosen sävellys oli hänen omaan laulutyyliinsä sopivaa soulahtavaa poppista, joka pomppasi illan ohjelmassa ihan omalle laidalleen. Laulaja ei kuitenkaan ollut tällä kertaa Ikonen, vaan Pasi Hanhisalo, joka puhtaasti ja luontevasti fraseeraten pärjäsi hyvin bigbandin voimalle.
Ensikäsityksiä 15
Sunnuntai 15.4.2018 klo 18
Siltasali, Pitkäkatu 19-21
Solistit:
Teemu Takanen (alttosaksofoni)
Pasi Hanhisalo (laulu)
Jyväskylä Big Band:
Kapellimestari: Ilkka Mäkitalo
Saksofonit: Antti Kettunen, Sakurako Ishiyama, Lasse Asu, Sanna Tanninen ja Ville Huovinen
Pasuunat: Heikki Sillanpää, Emma Vasala, Miikka Laihonen ja Henriik Steidel-Luoto
Trumpetit: Jani Saaranen, Antti Kuusela, Esa Puolakka ja Pekka Välimaa
Komppi: Arttu Ahovaara (piano), Lassi Friman (kitara), Hanna Turunen (basso), Markus Snellman (rummut)
Antti Vanhanen – äänet
Arto Saarelainen – valot
Ohjelma
Delighted (Teemu Takanen)
Valontuoja (Rasmus Soini)
Toinen tolvana (Antti Lähdesmäki)
Fridgelight (Arttu Ahovaara)
Sour soul (Arttu Sipilä)
Spring in the deep woods (Teemu Halmkrona)
Hanakkana! (Kalle Keränen)
The beginning of a gap (Teemu Takanen)
Carpe diem (Osmo Ikonen)
…..
Encore: Ol’ kaunis kesäilta (sov. Teemu Takanen)
