Aika moni varmaan arvasikin, että Suomen satavuotiset karkaavat käsistä ja kärsivät inflaation jo ensimmäisten kuukausien aikana. Loppuvuodesta ei oikein tunnu missään, liika on liikaa. Säästeliäämmin on juhlittu toista satavuotisuutta, ja ainakin Jyväskylässä bileet maistuivat makealta. Turku Jazz Orchestran ja Johanna Förstin kiertue on omistettu Suomen Muusikkojen Liiton merkkivuodelle, Jyväskylän ohella tie vie Vaasaan, Ouluun ja lopulta Viking Gracen matkassa ja Flame Jazz Cruisen merkeissä Itämerelle. Turkulaisia tukemassa ovat paikalliset big bandit, siis Jyväskylä Big Band, Oulu All Star Big Band ja Vaasassa Fort Big Band.
Onnittelut ja kiitokset siis kaikille Suomen muusikoille ja jazzmuusikoille vielä erikseen. Erään tuttavani sähköpostiviestit päättyivät aina toteamukseen ”Music is the best”. Allekirjoitan, eikä tuota parhautta voi olla ilman mainioita muusikoitamme.
Jyväskylän Ilokivi on remontin jälkeisessä kuosisaan vielä tuore tapaus kaupungin konserttielämässä. Lutakkoa päätyökseen pyörittävän Jelmun Ilokivi-tuotantoja syksyn aikana ovat mm. Laineen Kasperi, Eva & Manu, Dumari & Spuget ja Eläkeläiset. Big band -kihaus sopi tähän tilaan myös mainiosti, vaikka lavalla ahdasta olikin. Taitava ääniteknikko sai matalan tilan soimaan tasapainoisesti, paikan ehdoton etu on intiimiys ja näköalojen esteettömyys joka suunnasta.
Jyväskylä Big Band aloitti kemut Abba-produktiollaan. Nils Landgrenin Funky Abba oli lähtökohtana, ja siitä lavennettiin big band -sointiin. Pehmoista soundia, leppoisaa svengiä ja silti se funk löytyi pohjalta. JBB:n pasuunasektiossa aiemmin soittanut Henriika Steidel lauloi (sekä räppäsi) Abbansa hyvin luontevasti, juurikaan revittelemättä. Erityisesti pidin Steidelin alarekisterin väristä. Hyvää kuorotukea antoivat Hanna Uimonen ja Salla Saarisalo. Myös Rovaniemeltä asti orkesteria johtamaan saapunut Tapio Maunuvaara osallistui taustalauluihin muutaman terävän trumpettisoolonsa lisäksi. Oikein harkittu veto lauluryhmältä oli jättää show-hommat ja koreografiat Abballe, ja keskittyä musiikkiin.
Jättihitit Waterloo, Gimme, gimme, Voulez-vous, Super trouper, Money, money, money, Dancing queen sun muut taipuivat big band -jazziksi ongelmitta. Vaikka jotkut Abba-melodiat ovatkin tuollaisia laiskanpulskeita, sovituksiin oli rakennettu orkesterille riittävästi kiinnostavaa soitettavaa. Jossakin Mamma miassa leppoisuus pakkasi maistumaan jo löysyydeltä, mutta onneksi Maunuvaaran trumpettisoolo nosti kierroksia, ja perään saksofonisti Aki Vänskän tykitys piti korkeajännitteen yllä.
Helppo oli havaita, että paikalla oli nimenomaan jazzyleisöä. Vänskän ja Kalle Keräsen kuuma fonikisailu rahabiisissä oli nimittäin se jyväskyläläisten huippuhetki, jolloin salillinen riehaantui totaalisesti. Ja kuvitella, kaikki hihkuminen oli rehdillä soitolla ansaittu!
Johanna Förstillä oli tällä kertaa ehkä hitusen nostalginenkin paluu Jyväskylään, sillä hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä laulajana tapahtui opiskeluaikoina tismalleen samassa salissa, lava vain oli silloin toisella laidalla. Välissä on tapahtunut paljon, ja nyt Försti oli odotettu tähti.
Förstillä on tähteyteen riittävä lavakarisma, joka perustuu läsnäoloon, hyvään käytökseen kaikkia osapuolia kohtaan ja tietysti ennen kaikkea silkkaan taitoon. Luulot otettiin heti aluksi pois: Let the good times roll, pisti Johanna haisemaan. Menevää ja messevää bluesia ja swingiä sekoittelevaa meininkiä olivat muiden muassa iskusävelet Mess around, Minnie the Moocher, Feeling good, What’d I say, Everyday I have the blues ja encorena I just wanna make love to you.
Försti hauskuutti yleisöä pistämällä Turku Jazz Orchestran pojat laulamaan ryhmähoilausten ohella myös yllättäviä yksilöosuuksia. Saksofonisti Kimmo Gröhn ja kitaristi Ilpo Murtojärvi eivät tästä haasteesta suuremmin häkeltyneet, kukin laulaa äänellään. Toki herrat olivat omilla instrumenteillaan mukavuusalueellaan ja myös orkesterin mainioiden solistien joukossa. Maukkaita soolosuorituksia kajahti sekä saksofoni- että pasuunasektioista, mutta eniten hurmioitunutta voihkintaa syntyi kun trumpetistit Jukka Eskola ja Tero Lindberg pääsivät vuorollaan vauhtiin. Lindbergin Försti esitteli orkesterin epäviralliseksi isäksi, ja mies olikin oman soolokappaleensa ansainnut Förstin huilatessa. Tosin vielä ärhäkämmän soolon Lindberg räväytti Heartbreak Hotelin kulussa, se veto oli suunnilleen kuuminta bluestrumpettia ikuna.
Samaisessa Heartbreak Hotelissa loisti myös Försti. Blueslaulajana Försti oli Jyväskylässä suorastaan hämmentävän hyvä. Eipä tule mieleen toista suomalaista vokalistia, joka kykenisi noin väkivahvaan ulosantiin. Raaka voima ei kuitenkaan yksin riitä, Försti hallitsee äänensä hienosti, ja nyansoi makeasti hiljaisissakin kohdissa. Juuri Heartbreak Hotelissa sekä laulajan väripaletti että draaman kaari olivat vaikuttavimmillaan.
Loppuheittona: onko joku muu huomannut että Jyväskylässä on jotenkin erityisen hyvin laulavaa yleisöä? Ihan kuin kaikki olisivat jotain ihme kuorolaisia…
Ilokivi 13.9.2017
Suomen Muusikkojen Liitto 100 vuotta
Jyväskylä Big Band & Henriika Steidel: Funky ABBA
Turku Jazz Orchestra & Johanna Försti: Lady Sings the Blues
