Vibrafonisti Severi Pyysalon, basisti Tuure Kosken ja rumpali Marko Timosen Turgan-trio kiersi Suomea Jazzliiton piikkiin keväällä 2003. Tuolta retkeltä yhtyeen soittoa ikuistettiin myös Rockadillon julkaisemalle erinomaiselle CD-levylle Turgan (2004).
Parin vuoden aikana mikään ei ole muuttunut. Konsertissa suurin osa kappaleista on samoja, ja sovitukset ja lähestymistapa yleisemminkin on pysynyt ennallaan. Tästä kaikesta syntyi sellainen vaikutelma, että yhtye on soittajille sivuprojekti, johon ei hirveästi satsata. Hienoa silti, että Pyysalo ja kumppanit pitävät trion hengissä, sillä Turgan on oman lajinsa ykkösryhmiä.
Ja mikähän tuo laji lienee? Pienimuotoista intiimiyttä ja läheistä yhteispeliä markkeeraavan kamarimusiikin käsitteen kautta yhtyettä voi hyvinkin lähestyä, vaikka rummut ovat mukana. Kappaleet ovat usein tarkasti sovitettuja, ja nuotit ovat yhtyeen projektiluonteen takia matkassa. Improvisaatiota on kuitenkin sitäkin rutkasti, joten kamarijazz voisi olla välttävä määritelmä trion musiikille. Kunhan ei unohda, että yhtyeeltä irtoaa ajoittain myös imuisaa groovea…
Se jazzillinen improvisaatio on triolla loistavasti hallussa. Severi Pyysalo sattuu olemaan yksi maailman sujuvimmista jazzsolisteista, pelimanni jolta pesee tuosta vain käsittämättömän taiturimainen ja kompleksi, ja silti aina luontevasti virtaava svengivuo.
Jazz Barissa oli nyt oiva tilaisuus syväperehtyä Pyysalon loistokkaaseen tekniikkaan, paikassa pystyy näet menemään metrin päähän soittajista niin halutessaan. Paikalla oli konsertin alkaessa vielä niukalti yleisöä, ja ensimmäinen setti olikin hyvin matineanomainen, hyvin keskittynyt ja tunnelmaltaan rauhallinen. Oltiin niin lähellä konserttisalikuuntelua kuin baarioloissa vain ikinä on mahdollista. Toiseen settiin ehdittyä baari olikin jo salakavalasti liki täyttynyt niin että päästiin hyvään klubitunnelmaan.
Marko Timonen jää Turganissa kunnolla profiloitumatta, niin että Pyysalon ohella toinen yhtyettä muusta maailmasta erottava tekijä on Tuure Kosken basismi. Monet jazzbasistit vaihtelevat kontran ja sähköisen soittimen välillä, mutta suomalaisista soittajista Koski taitaa olla se, jolla nämä basistin kaksi tyystin erilaista työkalua ovat kokonaisuutena parhaiten hallussa. Hänellä on todella hyvä soundi molemmissa soittimissa, ja hän käyttää sähköbassoa yllättäen myös hiljaisiin kappaleisiin sopivasti, tyylitellysti ja tyylikkäästi. Turganin triomaisemassa basso on poikkeuksellisen vahvasti esillä (näin on vertailussa pianotrio-formaattiin, sillä vibrafoni on huomattavasti pehmeämpi ja vähemmän peittävä kuin piano).
Encoreksi Turgan oli varannut kevyen menopalan. Vauhdikas sambaveto osoitti, että tämän tason soittajat pystyvät ylittämään sambailun tietyn kaavamaisuuden ja ”keveyden”, tekemään helposti viihteelliseksi koettavasta latinosvengistä virtuoottisen soittamisen taidetta.
Kokonaisuutenakin Turgania tekee mieli lähestyä nimenomaan soittamisen, ei sävellysten kautta. Onhan se aina ilo kuulla hienoa musisointia (jota ei ole pilattu esimerkiksi häiritsevällä äänenvoimakkuudella tai huonoilla soundeilla). Täytyy toivoa että turganilaiset jaksavat pitää yhtyeen elossa, niin mukava tällaisesta on nautiskella. Vaikka sitten näin parin vuoden välein.
Turgan
Jazz Bar, Jyväskylä 24.11.2005
Severi Pyysalo (vib)
Tuure Koski (b)
Marko Timonen (dr)
