Kaakkois-Suomen musiikkiyhteisö on ollut etenkin rytmimusiikin osalta toistensa tukena jo vuosikymmeniä. Heikki Kauppinen teki valtavan työn kootessaan aineistoa kirjaansa Meillä soi. Kirjan kautta saa hyvän kuvan alueen musiikkimaailmasta.
Kirja ilmestyi vuonna 2014. Heikki Kauppisella on pitkä ura takanaan ja omakohtaista kokemusta jo 1950 luvulta lähtien ellei peräti 1940-luvulta. Kirja keskittyi lähinnä 1950 ja 1960-luvun muusikoihin ja tapahtumiin kevyen musiikin alalla.
Kirja on kulunut monen musiikin ystävän käsissä ja painos loppui jo useita vuosia sitten. Kirja innoitti hieman nuorempaa polvea myös keräämään innokkaasti musiikkidokumentteja, lehtileikkeitä ja taustatietoa Kaakkois-Suomen musiikkielämästä.
Kirja on aivan pätevä formaatti tallentaa tietoa, mutta niin on videointi ja videohaastattelutkin. Kotkalainen Rabid Sound -yhteisö alkoi suururakan Risto Hovin innoittamana. Jukka-Pekka Kairaneva ja Ari Rousku löivät resurssinsa ja tietotaitonsa yhteen Riston kanssa.
He alkoivat nollabudjetilla tehdä videohaastatteluja sekä ryydittää tarinoita valokuvin ja filminpätkin sekä äänitenäyttein. Jukka-Pekka kertoo puhelinhaastattelussa että alkuperäinen ideaali oli tuoda puurtajia ja rivimuusikoita esiin tähtisolistien takaa. Niin jazz-, iskelmä-, rockgenren edustajia, toisin sanoen rytmimusiikin koko kirjon edustajat oli tarkoitus tuoda esille.
Näitä lokerointeja ei paljon kannattanut muinoin turhan tiukkapipoisesti harrastaa, jos halusi esiintyä ja ansaita instrumenttiensa hinnan omalla työllä.
Risto siirsi vastuuta Mikalle
Haastattelutila on sinänsä karu äänitysstudio, jonne on viritetty taustakangas ja muutama valospotti. Hanke alkoi noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi tehtiin muutama haastattelu ja valmis editoitu versio vuodessa. Onneksi tehtiin, toteaa Jukka-Pekka sillä osa haastatelluista on jo
siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Tämä on hätkähdyttänyt ja toisaalta tuonut itseluottamusta tekijöille siitä, että tällä perinnekeräämisellä on todella merkitystä tulevaisuutta ajatellen. Joskus tulee jopa kiireen tuntua.
Risto Hovi on antanut nyttemmin tilaa nuoremmalle polvelle ja nyt haastattelijana toimii Mika Huusari. Hän on syntynyt 1971 eli ei enää nuori eikä vielä mikään vanha konkari. Mies parhaassa iässään. Mika on jo toisen polven jazzmuusikko, joka on kerännyt merkonomin tarkkuudella lehtileikkeitä, kirjoja ja julisteita menneiltä vuosilta. Hän on osoittautunut oivalliseksi haastattelijaksi, jolla on laaja rytmimusiikkisivistys, omakohtaista kokemusta ja ajallista perspektiiviä isänsä Teemun musiikkitaustan vuoksi.
Videoidut muusikkotarinat vievät vuosien päähän muusikoiden uran alkupaipaleelle. Kun videoihin alkaa uppoutua ja keskittyneesti niitä katselee ja kuuntelee, herää eräänlainen Spoon River antologia -tunnelma. Risteäviä tarinoita, joissa ihmisten elämät sivuavat toisiaan eri näkökulmista.
Katsojan ja kuuntelijan odotusarvot tarinoiden suhteen toki vaihtelevat. Joku saattaa olla kiinnostunut instrumenttien ja esimerkiksi vahvistimien kehityksestä putkiradioista tähän päivään, toinen taas haluaa kuunnella minkälaista on ollut kiertää tähtiesiintyjän säestäjänä jne.
Voisi väittää että lähes kaikkia aiheita sivutaan, koska haastateltavia henkilöitä on yli 50. Laivamuusikoiden arjestakin saa rautaisannoksen, koska kotkalainen varustamo työllisti muusikoita useita vuosia maailman merillä. Kovin moni muusikko ei saa merimieseläkettä.
Kulttuuriteko vailla vertaa
Haastatteluiden rivien välistä on myös aistittavissa nostalgiaa. Ravintoloiden tanssimuusikoiden kulta-aika taisi olla 1970-luku. Harvalla muusikolla oli mahdollisuuksia erikoistua tiettyyn soittotyyliin ellei ollut rukiinen leipäpuu muusikon uran ohella niin että perheen ja itsensä pysytyi elättämään.
Muusikoiden koulutus on tänä päivänä aivan eri luokkaa kuin 1960-luvulla. Hyvä niin. Toivotaan että soittotilaisuuksiakin vielä järjestyy tulevaisuudessa. Joskus tuntuu että pessimismi valtaa alaa.
Haastattelusarja on todellinen kulttuuriteko. Rabid Sound -yhteisö on lahjoittanut Kymenlaakson museolle osan tallenteista. Jukka-Pekka ”Neva” Kairaneva vakuuttaa että näin tulee tapahtumaan vielä jatkossa. Nauhoja on mahdollista käyttää tieteellisten tutkimusten pohja-ainestona tai kirjallisten teosten lähteinä. Nyt kun tarinat on siirretty YouTube kanavalle, käytännössä kaikilla on mahdollisuus elää haastateltavien tarinoiden mukana. Tekijät pitävät videoformaattia parempana kuin pelkkää ääninauhaa, koska mukaan saa myös kuvia ja kaitafilminpätkiä. Katsojan kannalta myös kehonkielen lukeminen voi auttaa tajuamaan asiasisältöä syvällisemmin.
Maankiertäminen saman porukan kanssa voi olla raskasta ja aiheuttaa musiikillisia ristiriitoja. Joskus kemiat eivät vain yksinkertaisesti ole kohdanneet. Näistä asioista voi olla vaikea puhua, mutta ei niitä ole haastatteluissa välteltykään. Diplomaattiset sanakäänteet ovat auttaneet purkamaan joskus ikävääkin tapahtumakulkua.
Jazzharrastajalle löytyy esimerkiksi Eero Koivistoisen haastattelu. Se on poikkeuksellisesti kuvattu yleisön läsnäollessa Kotkan kirjastossa vuonna 2022 joulukuussa. Mukana on myös Timo Mynttisen muusikkotarinat. Samoin Heikki Kauppinen tarinoi. Paradox-bändin fonisti Vesa Kuitunen pääsee myös kertomaan tarinansa soittokuntapojasta jazzin pariin.
Olli Andersen teki uransa klassisena viulistina, mutta sydän on sykkinyt jazzin tahtiin nuoresta lähtien. Tästä paralellista irtoaa myös mielenkiintoisia näkemyksiä. Tarinaa on on tällä hetkellä yli kahden vuorokauden jatkuvaan tarpeeseen ja jatkoa seuraa, vakuuttavat tekijät. Toivotaan että samanlaista perinnetallennusta aletaan harrastaa ja tuoda esille valtakunnallisesti.
Hae: YouTube ”Muusikkotarinoita”
Suora linkki Eero Koivistoisen haastatteluun
Haastattelun stillkuvat: Ari Haimi
