Elifantree: Blood moon

384
lukukertaa
Cover art by Jan Tenow ; Layout by Aarni Ylinen.

2019 Eclipse Music ECD-201991
Elifantree & Tölöläb

1.Great whales
2.Motion
3.Horsehead Nebula
4.Out of body
5.Sielu
6.Queen Ant
7.Alnitak/Mintaka

All music improvised by Elifantree and Tölöläb at Our Festival 2018.

Elifantree: Anni Elif (voice, cello, shaker, aqua drum), Pauli Lyytinen (tenor and soprano saxophone, electric wind instrument, live effects, drum machine), Olavi Louhivuori (drums, percussions)

Tölöläb: Taavi Oramo (live electronics), Antti Salovaara (bassoon), Turkka Inkilä (flute, shakuhachi, live electronics), Saku Mattila (oboe).

Recorded and mixed by Joonas Saikkonen
Mastered by Petter Eriksson at Studio Korpen
Master cutting by Andreas Lubich at Loop-O

Arvio: 5 tähteä

 

Tekisi mieli tiivistää kahteen sanaan: ”Vahva tunnelma”. Ja lopettaa siihen.

Itse asiassa olen aina ollut sitä mieltä, ettei musiikista pitäisi kirjoittaa mitään, riittää, kun itsekukin kuulee ja kokee. Mutta kun… on niin paljon hienoa musiikkia, josta ihmiset eivät tiedä, ja jos sanallistukset edes vähän auttavat muusikoita tavoittamaan lajitovereitaan, niin hyväksytään sitten kirjoittelu, pitkin hampain, mutta kuitenkin.

Kirjoittaminen on kivaa silloin kun voi hehkuttaa ja olla innoissaan, ja vähemmän kivaa silloin kun pitää kaivella sisältään jonkinlaisia perusteita sille, ettei musiikki juuri nyt ja juuri minulle tunnu oikein uppoavan.

Elifantreen kohdalla on yleensä ollut helppoa ja kivaa. Viime aikoina tosin Pauli Lyytisen EWI eli electronic wind instrument on välillä pistänyt aprikoimaan, että tykkäänkös tämän soundista ihan oikeasti vai suvaitsenko vain. EWI haahuilee myös tällä Elifantreen ja Tölöläbin yhdessä luomalla musiikillisella matkalla, joka on taltioitu Meidän festivaalilla kesällä 2018.

Nyt EWI asettuu kuitenkin niin väkevän kokonaisuuden osaseksi, ettei tunnu missään. Tämä konsertti pitää näpeissään alusta loppuun myös näin kotikuuntelussa, eikä ole mitään merkitystä sillä tuleeko ääni oikeasta soittimesta vai joltakin koneelta, vai onko se konekäsiteltyä aitoa soitinta. Kaikki käy ja kelpaa, kun kokonaisuuden dramaturgia ja väreillä maalaaminen on tällä tavalla hallussa.

Vahva tunnelma tosiaankin. Kaikki on vahvaa, tehot hyvin dramaattisia ja tainnuttavia, kaiken oheispuuhailun voi unohtaa. Erityisen hienoa on se miten Anni Elifin lauluosuudet asettuvat musiikin virtaukseen. Näissä avaruudellisissa kohinoissa laulajalta vaaditaan todella paljon, ja Anni Elif vastaa haasteeseen hienosti.

Elifantreen ja Tölöläbin yhteisponnistuksen voisi luokittaa (esimerkiksi) jonnekin nykytaidemusiikin ja ambientin välimaastoon. Käyttämäni soitin sen sijaan väittää levyn genren olevan ”indie rock”. Jos indiessä on enemmänkin näin mielenkiintoista musiikkia, taidan alkaa harrastamaan sitä lajia ihan tosissaan.