Heinonen, Aapo: TARA

207
lukukertaa
Cover photo: nicksen ; Cover design: Nina Sangenstedt.

1.Way out south
2.TARA
3.Open  water
4.The truth of another
5.And then I missed her again
6.Unreachable
7.Summer of serenity
8.Solace

All compositions and arrangements by Aapo Heinonen.

Aapo Heinonen (grand piano, keyboards, synthesisers), Teemu Takanen (alto & soprano saxophones), Héctor Lepe (electric guitar), Vesa Ojaniemi (electric bass), Tomi Saikkonen (drums).

+ 1, 2, 7: Ricardo Padilla (percussion)
+ 2, 3: Lotta-Maria Pitkänen (violin)
+ 3: Mila Laine (cello)

Recorded 3/2017 at Musapaahtimo Studios, Helsinki by Hannu Lamminmäki
Mixed by Hannu Lamminmäki at Musapaahtimo Studios
Mastered by Eddi Nanning at SoundResort, Germany
Produced by Aapo Heinonen and Hannu Lamminmäki
Assistant producers Elias Patrikainen and Veikki Virkajärvi

 

Arvio: 4 tähteä

 

Kuulasta ja raikasta. Sekä kitaristi Héctor Lepe että saksofonisti Teemu Takanen tavoittelevat näitä arvoja soittimiensa sointiin, ja yhdessä unisonoillen ja kudelmia rakentaen ilmavuus ja keveys pysyvät koko ajan keskiössä. Muu yhtye, pianisti Aapo Heinonen, basisti Vesa Ojaniemi ja rumpali Tomi Saikkonen, täydentävät tämän sointi-ihanteen. Kaikista sävellyksistä ja sovituksista vastaava Heinonen on jättänyt reilusti tilaa myös yksilöiden improvisaatioille, ja solistejahan yhtyeessä riittää, kun Heinosen, Lepen ja Takasen ohella myös Ojaniemi ja Saikkonen saavat omat spottinsa.

Vieraista Ricardo Padilla tuo perkussiivista iloa ja räiskettä, viulisti Lotta-Maria Pitkänen ja sellisti Mila Laine laajentavat sointikenttää. Soitinnuspuolelta on vielä mainitsematta Heinosen syntikka, joka vinkeyttää mm. Tara-kappaleen maailmaa.

Musiikin eläväiset rytmitykset, osittelut ja jaksotukset ylipäätään, sähinän ja suvantojen vuorottelu, kaikki ne pitävät meiningin virkeänä. Ylipäätään Heinosen musiikki on kiitettävän usein kevyesti pirskahtelevaa, positiivista ja elämäniloista. Nasevat groovet kantavat, tarttuvat teemat seuraavat toinen toistaan, ja myös melankolian puolelle asettuviin balladeihin on nautinnollista vaipua.

Sähköistä ja akustista yhdistelevä kvintetti soi tällä levyllä upeasti. Viisikosta jokainen tekee tässä tärkeää työtä, mutten malta olla nostamatta esille Ojaniemen panosta. Sähköbasson taidokas ja tyylikäs liitely on tämän yhtyeen erinomaisuudelle se kuuluisa viimeinen silaus.