Toivanen, Joona: XX

495
lukukertaa
Photos: Elisa Caldana.

Joona Toivanen Trio: XX
2017 CAM Jazz CAMJ 7920-2

1.Polaroid (J. Toivanen)
2.Robots (O. Louhivuori)
3.Grayscape I  (J. Toivanen)
4.Grayscape II (J. Toivanen)
5.Lament (J. Toivanen)
6.The owl (O. Louhivuori)
7.Gemini (T. Toivanen)
8.Seconds before (J. Toivanen)
9.Orion (J. Toivanen)
10.Trails  (T. Toivanen)
11.Mt. Juliet (O. Louhivuori)

Joona Toivanen (piano), Tapani Toivanen (bass), Olavi Louhivuori (drums).

Artistic production Ermanno Basso
Recorded and mixed 5-6/2017 in Cavalicco (UD) at Artesuono Recording Studio
Recording & mixing engineer Stefano Amerio
Mastered by Danilo Rossi

Arvio: 4,5 tähteä

 

Hei kuulkaas, Joona Toivasen pianotrio täyttää 20 vuotta! Aplodeja, tömistyksiä, hurrausta!

Avauksen Polaroid on rytmiltään hakkaava, piano soi dempattuna, riffisekvensseissä on jotain satiemaista vänkyryyttä ja kieroa huumoria. Robots jatkaa demppilinjalla, mutta trio pääsee nyt kokonaisempana esille. Ensimmäinen Grayscape pudottaa suojauksen, on tullut totuuden hetki.

Tämä ei ole sellainen pianotriolevy, jota varten on menty studioon ja soiteltu pois tarpeellinen määrä biisejä ”teema menee noin ja sitten pianosoolo, ja seuraava vähän samallai, ja sitten kahdeksannessa biisissä vois olla bassosoolokin, ja sitten ollaankin jo melkein valmiita”. Tämä on sellainen pianotriolevy, jota varten on hyvin huolellisesti mietitty valoja ja varjoja, aikaa ja energiaa, tunnelmia ja Henkeä, mietitty ja maisteltu, ja rakennettu jokaisesta kappaleesta niin ehyt kokonaisuus kuin ikinä on pystytty. Ja samalla koko albumista on tullut näiden osien summa ja vähän vielä enemmän, sellainen kokonaisuus, jota ei ennen ole tehty, sillä trion estetiikka on nyt tiiviiksi timantiksi puristettu.

On lähes järkyttävää, miten vähään kokeneet ja kypsät muusikot uskaltavat tyytyä. Kaikki ylimääräinen on riisuttu pois, kun suppean sävelkulun, soinnun tai yksittäisen äänen annetaan vaikuttaa. On tiloja ja avaruuksia, kohotaan kevyesti ja korkealle. Surumusiikin jälkeenkin sävy vain tummenee. Kaiken haikean ja herkän keskellä on voimaakin, mutta silti Tapani Toivasen Trails hätkähdyttää: siinähän on beat, napakka ja säännöllinen virvelipulssi, mitä ihmettä!

20 vuoden jälkeen Joona Toivanen Trio on oma itsensä. Askeettisuus on paljastunut sen toiseksi luonnoksi. Ja jos yksi jalka on jazzissa, toinen on klassisen musiikin puolella. Tai ehkä olisi parempi ilmaista tämä asia epäselvemmin: ollaan jazzin ja taidemusiikin välisellä harmaalla alueella. Mielelläni tämän sanon, harmaa kun on väreistä kaunein.