Kellari Trio: Kellari Trio

123
lukukertaa
Photo: Joppe Auersalo.

2015 Edgetone Records EDT4153

1.Slow (Koskinen)
2.Let’s talk (Innanen-Koskinen-Hauta-aho)
3.Eira (Koskinen)
4.Pyry  (Hauta-aho / Koskinen)
5.Easy (Innanen-Koskinen-Hauta-aho)
6.Mating dance (Innanen-Koskinen-Hauta-aho)
7.Water (Koskinen)
8.Kellari fanfare (Hauta-aho / Koskinen)
9.Rabbit (Innanen-Koskinen-Hauta-aho)
10.Summer night (Hauta-aho / Koskinen)
11.Today’s news (Innanen-Koskinen-Hauta-aho)
12.Yesterday’s news (Innanen-Koskinen-Hauta-aho)
13.Apua! / Help! (Hauta-aho / Koskinen)
14.Älä! (Innanen-Koskinen-Hauta-aho)
15.Smoked fish (Hauta-aho / Koskinen)
16.Mosquitos (Hauta-aho / Koskinen)
17.Tip toeing (Hauta-aho / Koskinen)

Heikki ”Mike” Koskinen (e-trumpet, tbn, tenor recorder, perc), Mikko Innanen (alto & bari sax, flutes, perc), Teppo Hauta-aho (bass, cello, perc).

Recorded 1/2011 in Helsinki

Arvio: 4 tähteä

 

51 minuuttia, 17 kappaletta, ja useimmat kappaleista ovat hyvin lähellä tuota kolmen minuutin keskimittaa. Se ei ole paljon näin vapaissa sfääreissä, freejazz-keikoilla kun aikakäsite on yleensä dalimaisesti venyvä. Hätä ei ole kuitenkaan tämänkään näköinen, kuulija ei aina ehdi ymmärtää yhden kappaleen loppuvan ja toisen alkavan, niin saumattomasti kolmikko osaa silloittaa saarensa. Syntyy yhtenäinen draaman kaari, kuin koko illan elokuvassa konsanaan.

Mitä tapahtuu todella?

Ollaan koolla Teppo Hauta-ahon kellarissa. Paikalla ovat pitkäaikaiset soittokumppanit Hauta-aho ja Mike Koskinen, jotka ovat oikein kutsumalla kutsuneet Mikko Innasen musisoimaan kanssaan. Sessiossa on pohjana muutama kirjoitettu melodia, mutta valtaosa kaikesta musiikista on yhdessä improvisoitua. Joitain suuntaviivoja saatettiin sanallisesti hahmotella ennen koitosta ja instrumentteja valikoida, ja sitten mentiin.

Yleisön haaste ja impulssi puuttuu, mutta vastapainoksi on saatu luomisen rauhaa ja keskittymistä. Kuten kansiteksteissä korostetaan, kaikki lähtee tarkasta toisen kuuntelemisesta. Yhteisimprovisointi ei sovi joka luonteelle, päällepäsmäreillä ei ole käyttöä. Innanen, Koskinen ja Hauta-aho ovat kaikki kokeneita tässä puuhassa, virittäytyminen samoille aaltopituuksille sujuu mainiosti.

Lyhyehköjen soitteiden ja jatkuvien instrumenttivaihdosten ansiosta kellarista kajahtaa hyvin vaihteleva ja rikas kokonaisuus. Musiikin rauhaisaan ja silti jäntevään etenemiseen sekä tunnelmien ja värien vähittäiseen vaihtumiseen on nautinnollista uppoutua.