Röyhkä, Kauko: Turmion suurherttua

255
lukukertaa
Valokuvat: Juha Metso ; Taitto: Jari Nieminen.

2017 Svart Records SVART084CD
Kauko Röyhkä ja Severi Pyysalo & Maarit: Turmion suurherttua

Valokuvat: Juha Metso ; Taitto: Jari Nieminen.

1.Gulliver (Severi Pyysalo)
2.Seuraavaksi Sansibar (Pyysalo)
3.Pieni kahvila (Pyysalo)
4.Nero luo (Pyysalo)
5.Kesävieras (Pyysalo)
6.Turmion suurherttua (Pyysalo)
7.Joskus pääsee piru irti (Jussi Lehtonen)
8.Elohopea (Pyysalo)
9.Matkaradio (Pyysalo)
10.Mä olen orjasi (Lehtonen)

Kaikki sanoitukset: Kauko Röyhkä.

Severi Pyysalo (koskettimet, vibrafoni, perkussiot, taustalaulu), Jussi Lehtonen (rummut, perkussiot, taustalaulu), Juho Kivivuori (basso, taustalaulu), Varre Vartiainen (kitara), Jukka Eskola (trumpetti, flyygelitorvi), Joonatan Rautio (tenorisaksofoni), Heikki Tuhkanen (pasuuna), Kauko Röyhkä (laulu), Maarit Hurmerinta (laulu: 2, 3,8, taustalaulu: 5, 6).

Nauhoitus: 9-10/2016 E-Studio, Helsinki
Masterointi: Pauli Saastamoinen, Finnvox

Arvio: 4 tähteä

 

Olen nähnyt Kaukon useamman kerran soolokeikalla, monesti erilaisten bändiviritelmien kanssa, mutta myös duokeikalla Severi Pyysalon kanssa. Tämän levyn tärkein esiaste on kuitenkin Pyysalon johtaman The Mokners -yhtyeen ja Röyhkän yhteiset esiintymiset. Pyysalon, Timo Hirvosen ja Jussi Lehtosen kemiat todellakin kohtasivat Kaukon kanssa. Peloton hyppääminen jazzmiesten kelkkaan kantoi ja onnistuminen toi Röyhkälle taas lisää itseluottamusta. Kaikenlaista voi tehdä, ja kyllä Kauko tekeekin!

Tällä kertaa hän on antanut sanoituksiaan sävellettäviksi luottojazzareilleen Severi Pyysalolle ja Jussi Lehtoselle.

Kovasti genretöntähän tämä Turmion suurherttua on. On rockia, poppia, jazzia, bossanovaa, laulelmaa, whatever. Tällainen estoton poukkoilu on hienoa silloin kun biisit toimivat, ja ainakin minulle tämä kokonaisuus toimii komeasti.

Hauskoja ovat esimerkiksi kevyesti keinuva Sansibar, levottomasti poukkoileva Kesävieras tai perinteistä Röyhkää jazziin fuusioiva Matkaradio.

Isoin biisi on kuitenkin Gulliver. Pienellä huolenpidolla se olisi ollut täydellinen. Vaan se sanallinen toisto. ”Huomenna mä oon vielä suurempi mies…” toistuu kerta toisensa jälkeen. Biisi sinänsä on vaihteleva, sisältää musiikillisesti monenlaisia erilaisia osia valssiin asti, mutta aina palataan tuohon perushuomiseen, ja valitettavasti aina samoin sanoin. Vaihtelevuutta sanailuun olisi vaadittu, että tätä kappaletta jaksaisi kuunnella toistuvasti, ja samalla tämä likimestariteos olisi saanut kestävän elämän.

Jussi Lehtosen kaksi sävellystä ovat nekin hienoja. Joskus pääsee piru irti etenkin, siinä on jopa Kaukon laulussa ripaus jazzia, ja päälle Joonatan Rautio pääsee totisesti irti! Lehtosen Mä olen orjasi on isoa ja tehokasta bändisoundia monin puhaltajin.

Maaritin rooli ei ole suuri, mutta tärkeä se on. Edes Kaukon ja Maaritin duetto (Sansibar) ei kuulosta oudolta, rauhallisesti soljuvista soolobiiseistä Pieni kahvila on niin tunteella vedettyä tulkintaa, että se on jo lähes tuskainen.

Mutta Röyhkä ja jazzarit: jos vähän suurennellaan, tässä on kyseessä maailmojen kohtaaminen. Kauko hyötyy ylivertaisen taitavista muusikoista. Jazzarit hyötyvät siitä, että joku pistää fokuksen napakasti kuntoon (tai tässä tapauksessa Kaukon mukanaolo vähintään vaatii tätä).

Jazzmuusikoiden paras puoli ei ole tehokas tiivistäminen ja punaisen langan määrittäminen esimerkiksi lauluntekijämäisen lähestymistavan lailla. Jazzareilla saattaa omissa produktioissaan monesti olla sama ongelma kuin tieteen popularisoijilla: miten saada hienot ideat läpi yleistajuistettuna. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ole, kiitos Kaukon. Severi Pyysalon ja Jussi Lehtosen sävellyksistä sekä Röyhkän vinoista sanoituksista on syntynyt kiinnostava ja nautittava kokonaisuus.