Mya, Nina: Closure

63
lukukertaa
Photo: Petra Tiihonen ; Layout: Pekka Tuppurainen.

2016 Fredriksson Music

1.The wayfaring stranger/Shades of blue (trad./Mya)
2.The weight (Mya)
3.Mine alone (Mya, Puolitaival)
4.Afro blue (Mongo Santamaria)
5.After one night (Puolitaival)
6.Too painful to talk about (Mya)
7.Tenderly (Walter Gross)
8.Hear me plead (Introduction) (Puolitaival)
9.Hear me plead (Puolitaival)
10.Gotta be free (Mya)
11.Closure (Mya)
12.Dr. Feelgood (Love is a serious business) (Ted White, Aretha Franklin)

Nina Mya (voc), Jukka Eskola (tp, fl-h), Petri Puolitaival (ts), Henri Mäntylä (p), Jori Huhtala (b), Tuomas Timonen (dr).

Artistic production: Petri Puolitaival
Recorded 4/2016 by Miikka Huttunen at Sonic Pump Studios
Mixed by Miikka Huttunen
Mastered by Jaakko Viitalähde, Virtalähde Mastering

Arvio: 4 tähteä

Torniolaislähtöinen Nina Mya on urallaan hienossa vaiheessa. Päällä on se kuuluisa tekemisen meininki, kun Mya ahkeroi, kasvaa ja kehittyy. Vahva ääniaines antaa pitävää pohjaa itseluottamukseen nojaavalle työlle. Mya on jo palkittu Young Nordic Jazz Comets solistipalkinnolla ja nostettu Pori Jazzin vuoden taiteilijaksikin.

Vielä reippaasti alle kolmikymppiselle laulajattarelle Closure on jo kolmas omissa nimissä julkaistu pitkäsoitto, ja nyt Mya vakuuttaa löytäneensä oman tonttinsa selkeästi gospel- ja soul-vaikutteisen jazzin alueelta.

Myan suuria innoittajia ovat John Coltranen spirituaalisuus ja Aretha Franklinin sielukkuus, ja sukulaissieluja ovat ylipäätään ne jazzlaulajat, joiden tyylissä kuuluvat gospel-vaikutteet, sellaiset kuin Dinah Washington, Nancy Wilson ja Gregory Porter.

Huomattakoon kuitenkin, että kaksi kolmannesta levyn mitasta on omaa tuotantoa. Saksofonisti Petri Puolitaival on tässä Myan tärkeä kumppani. Mya on tehnyt kaikki sanat, mutta Puolitaival on osallistunut ahkerasti sekä sävellys- että sovitustyöhön.

Lainat on valittu huolella, ja huolellisesti ne on myös soitettu ja laulettu omiksi Mongo Santamarian Afro blueta myöten.

Levyn vahva yhtenäisyys perustuu nimenomaan Myan itseluottamukseen. Jokaisesta sävelestä huokuu usko omaan tekemiseen, ja viihtyminen juuri tässä musiikillisessa kontekstissa.

Tätä kaikkea helpottaa suuresti hienon bändin tuki ja myötäeläminen. Levy kulkee niin vahvasti laulujen ehdoilla, että mitään yksittäisiä soitannollisia suoritteita on turha mennä erittelemään. Sooloja toki löytyy, mutta maltillisesti, eivätkä sen enempää instrumentalistit kuin Mya itse skateillaan vie huomiota laulujen ytimistä.

Viisikon soitto on kaunista, herkkävireistä, täydellisen viimeisteltyä. Kompin rehevä svengi on kauttaaltaan rakastettavaa. Omaan makuuni albumin soitannollinen kokonaisvaikutelma jää kuitenkin pienen aavistuksenomaisen hitusen verran liian siistiksi. Ehkäpä sulosointinen puhallinkaksikko, Puolitaival ja trumpetisti Jukka Eskola, olisi hetkittäin ja ihan vaihteen vuoksi voinut hakea rouheampaa ilmaisua Myan kontrastiksi.