Tonight at Noon: To Mingus, with love

465
lukukertaa

2011 Prophone PCD 112

Photos: Olli Suutela & Aki Suvanto ; Design: Aki Suvanto.

1.Jump Monk
2.Pithecanthropus erectus
3.Ecclusiastics
4.Fables of Faubus
5.Duke Ellington’s sound of love
6.East-coasting
7.What love?
8.Jelly roll

All compositions by Charles Mingus.

Jukka Eskola (tp, fl-h), Mikko Innanen (as, bs), Jussi Kannaste (ts), Mikko Helevä (org), André Sumelius (dr).

Produced by André Sumelius
Recorded 9/2010 at Master Recording Studios
Recorded and mixed by Suikki Jääskä
Mastered by Henkka Niemistö at Chartmakers

Arvio: 4 tähteä

Rumpali André Sumelius johtaa joukkonsa pätevään kunnianosoitukseen yhdelle jazzin suurimmista.

Basisti-säveltäjä Charles Mingus oli ihailtu ja pelätty bändinjohtaja, joka saattoi keikallakin ottaa nyrkit avuksi kun sanat loppuivat. Mingusin musiikillista merkitystä ei käy kiistäminen: iso mies sävelsi kasan merkkiteoksia, joissa yhdisti hyvin persoonallisella tavalla jazzin uudempia kerrostumia free-revittelyä myöten verevään blues- ja gospelpohjaan, jossa maistui selkeästi vielä äiti-Afrikkakin. Mahtimelodioita, sykkivää kudosta, raisuja improvisaatioita yksin ja yhdessäkin, eloa ja iloa löytyi aina Mingusin musiikista.

Näitä löytyy myös Tonight at Noonin Mingus-päivityksestä. Ehkä se äärimmäinen estottomuus tai peräti luova hulluus, johon Mingus saattoi joukkonsa piiskata, on studiotallenteelta poissa. Sitä voi selittää pohjolan kylmyydellä, eihän täällä muutenkaan riehaannuta lämpimien maiden tapaan. Samalla on varmaa, että bändistä löytyy potentiaalia kiihkeämpään sykkeeseen keikkatilanteessa.

Ovela ratkaisu on ollut jättää tribuutista se Mingus eli oikea basisti pois, ja antaa Mikko Helevän hammondillaan hoitaa myös alimman miehen tontti. Tämäkin toimii, sillä huomio kiintyy kolmen puhaltajan timmeihin teemoihin, jouheviin sooloihin ja koko viisikon saumattomaan yhteispeliin.

Mingusin nostaminen valokeilaan on kulttuuriteko. Jazzin syvin olemus ei ole tuntematon, se on omien juurien ja luovuuden yhdistäminen, ja juuri siitä Minguksessa on kysymys.