Sun Trio: Dreams are true

155
lukukertaa

2011 KEPACH Music / CAM Jazz CAMJ 7840-2

Photo: Daniela Crevena.

1.Subject for silence (Jorma Kalevi Louhivuori)
2.Impulse (Jorma Kalevi Louhivuori)
3.The prisoner of Arabia (Jorma Kalevi Louhivuori)
4.Zebulon (Rufus Wainwright)
5.Home (Jorma Kalevi Louhivuori)
6.Shallow nights (Jorma Kalevi Louhivuori)
7.Triste (Olavi Louhivuori)
8.Machiavelli porridge (Olavi Louhivuori)
9.Kazuo (Antti Lötjönen)
10.Why nighttime is better for intensive jam (Jorma Kalevi Louhivuori)

Jorma Kalevi Louhivuori (tp, voc, electronics), Antti Lötjönen (b), Olavi Louhivuori (dr).

Artistic production Ermanno Basso
Artistic co-production Olavi and Jorma Kalevi Louhivuori
Recorded and mixed 11/2010 by Johannes Wohlleben in Bauer Studios, Ludwigsburg
Mastered by Danilo Rossi

Arvio: 4,5 tähteä

Sun Trion kaikki muusikot ovat oman instrumenttinsa suomalaista, ja kyllä vain, myös eurooppalaista huippua. Tämäkään ei vielä takaa yhteistä onnistumista, ovathan niin monet rytmimusiikin superyhtyeet aikojen saatossa flopanneet. Tällä kertaa loistavat yksilöt löytävät toisensa, ja kolme kertaa yksi on lähempänä neljää.

Sekä basisti Antti Lötjönen että rumpali Olavi Louhivuori ovat juuri sellaisia soittajia, jotka pystyvät yksinään pelastamaan keikan. Jos kokonaisuus sattuisi jostain syystä mättämään, riittää yhden muusikon seuraaminen elämykseksi. Yhdistelmänä Lötjönen & Louhivuori on tyystin vailla rajoja: lyyrinen väristely maistuu peräti leipälajilta, mutta tehoja löytyy mitattomasti kun kierroksia, svengiä ja koukkua heitetään tarpeen mukaan.

Kompin loistokkuudesta huolimatta Sun Trio kulkee paljolti lead-soittimen ehdoilla. Jorma Kalevi Louhivuoren trumpetti liitelee kaiken yllä ja edellä. Tajuttoman monipuolinen tekniikka yhdistyy taidokkaaseen ja hyvällä maulla tehtyyn elektroniseen käsittelyyn, ja tuloksena on hyvin monipuolisesti soittimen mahdollisuuksia esittelevä levy.

Sun uskaltaa edetä itsevarman rauhallisesti, sen pelkistetyimmissä hetkissä on syvää minimalismia ja hetkittäin herttaista naivismiakin. Variointi, värittely ja koristelu pitävät mielenkiintoa yllä silloinkin kun harmonisia tai melodisia tapahtumia ei ole liialti. Hitailla tempoilla ja pelkistämisellä haetaan ja löydetään syvävaikutteista meditatiivista henkeä.

Toisella laidalla häivähtelee trumpetin virtuoosivikkelyys tai peräti väkevä elektropaahto, joka vie soundit jo lähelle vonkukitaraa. Silloin koko bändissä on voimaa ja rujoutta, ja kompeista alkaa löytyä biittiäkin.

Näiden välähdysten jälkeenkin päällimmäisiä Sun-fiiliksiä ovat seesteisyys, tasapaino ja rauha.