Strandberg Project featuring Paul Jackson: At the Seasound

420
lukukertaa

2011 Backbeat Records BBCD015

Photo & design: J-P Rantanen.

1.Indian funk
2.Love trusts
3.Symphonic shuffle
4.Dominique
5.Progressive
6.Tip toe
7.Pain
8.Undercover
9.Just us
10.Toms nurses
11.Midnight seeks a lonely heart
12.Tip toe (version two)
13.Dominique
14.Everything you got
15.Indian funk (space edition)
16.The groove
17.Indian funk (live video)
18.The groove (live video)

Jan-Olof Strandberg (4-, 5-, 6-string basses, fretless bass, upright bass), Sami Virtanen (g, keyb, dr)

+ 3, 6, 7, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18: Paul Jackson (b, voc)
+ 2, 6, 7, 8, 10, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18: Jukka Gustavson (voc, org, keyb)
+ 2, 3, 6, 7, 8, 10, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18: Jartsa Karvonen (dr)
+ 4: Dan Antone (keyb)
+ 4: Axu Ahlroos (dr)
+ 5: Mirka Rantanen (dr)
+ 9: Mel Gaynor (dr)

Recorded 7/2010-1/2011 at Seasound, Helsinki by Pirkko Tiitinen, Kai Jauhiainen, Sami Virtanen
Mixed by Sami Virtanen
Mix assistant: Jan-Olof Strandberg
Mastered by Jussi Salmela, Kai Jauhiainen
Produced by Jan-Olof Strandberg, Sami Virtanen
Executive producer: Kai Jauhiainen
Video produced by Petri Kallio
Video mixed by Petri Kallio
Video recorded at Soundtrade Studios

Arvio: 3,5 tähteä

Suomalaisen sähköbasismin lipunkantajiin kuuluva Jan-Olof Strandberg on tehnyt uransa parhaan levyn. Soittaa Strandberg toki akustistakin, mutta ennen kaikkea hän profiloituu sähköisten soundien ja efektien taitajana. Sillä puolella löytyy 4-, 5- ja 6-kielistä ja tietysti myös nauhatonta, ja saman biisin aikana käytössä saattaa olla useampikin Strandbergin basso.

Käsillä olevan tuplan ykköslevy on studiotallenne, joka etenee vaihtelevin miehityksin. Etenkin räväkästi kitaroivalla Sami Virtasella on suuri vastuu kokonaisuudesta, hoitaapa Virtanen usein myös kiipparitkin ja jopa rummut muutamassa kappaleessa. Jukka Gustavsonin urut tuovat maanläheisyyttä soundiin.

Vuosien saatossa Strandberg on tehnyt paljon yhteistyötä myös ulkomaisten nimimuusikoiden kanssa, ja tälläkin levyllä on väkevästi mukana amerikkalainen basisti Paul Jackson ja lisäksi rumpali Mel Gaynor yhdellä kappaleella. Jackson myös laulaa muutamalla kappaleella, ja hoitaa niin funkit kuin hitaammatkin fiilistelyt miehekkäästi.

Jukka Gustavson on omassa laulubiisissään maaginen, joten häntä kuulisi mielellään enemmänkin tässä roolissa.

Strandberg on harjoitellut jo pitkään useamman basson kokoonpanoilla, joten homma toimii. Samaan bändiin mahtuu ilman tukkoisuutta niin bassobasso ja soolobasso kuin hienojakoisemmatkin bassojenväliset sovitukselliset ratkaisut.

Paras näyte Strandbergin nauhattoman upeasta soundista on Dominique, joka kelpaisi hyvin tämän jalon instrumentin markkinointitehtäviin. Strandberg soitti kappaleen yhdessä Dominique Di Piazzan kanssa jo vuoden 2003 The electric city -levyllä, mutta uusi versio on tiiviimpi. Melodia tarttuu kerrasta, mutta toistoa on niin rutkasti että se myös kuluu nopeasti, eli parasta kappaleessa on sittenkin se makea soundi ja teknisen osaamisen hienovarainen osoittaminen.

Tuplan kakkoslevyllä pääosassa on vaihtelevan miehistön sijasta tiivis bändimeininki, viisikkona Stranberg, Jackson, Virtanen, Gustavson ja rumpali Jartsa Karvonen. Kappaleet ovat enimmäkseen samoja kuin studiolevyllä.