Haavisto, Joonas: Blue waters

542
lukukertaa

2009 Rockadillo Records ZEN 2130

Photo by Maarit Kytöharju ; Design by Elmo Salmi.

1.Lost life
2.Ballerina
3.Blue cave
4.When the sun comes back in February
5.Home
6.Over time
7.Sketches of Egypt
8.Issues

Music written by Joonas Haavisto, except 8 by Jori Huhtala.

Joonas Haavisto (p), Antti Lötjönen (b), Joonas Riippa (dr) Produced by Joonas Haavisto
Mixed by Miikka Huttunen at Neomusic, Helsinki Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers, Helsinki
1, 2, 4, 5: recorded 2/2009 at Studio M1, YLE, by Hannu Perälä. Originally produced for YLE by Veli-Pekka Heinonen.
3, 6, 7, 8: recorded 4/2009 at HIP Studiot, Helsinki, by Miikka Huttunen

Arvio: 3,5 tähteä

Kolmenkympin rajapyykkiä lähestyvä Joonas Haavisto on kiivennyt tasaisen varmalla vauhdilla Suomijazzin kärkipianistien joukkoon. Haavistolla on kilpailumenestystä sekä soolopianistina että Apilas- yhtyeen jäsenenä. Muita yhtyeitä ovat olleet mm. Jukka Tolosen Cool Train -kokoonpano ja FourTH Quartet. Nyt on ensimmäisen omissa nimissä tehdyn levyn aika.

Suuri yllätys ei ole että se ensimmäinen oma levylle päätynyt juttu on pianotrio. Mitenkään yllättävää ei ole myöskään Haaviston luoma musiikki. Saamme kuulla taidokkaasti soitettua, nyansseilla ja keveillä impressioilla herkuttelevaa pianojazzia.

Haavisto on levyllä toki selkeästi pääosassa, mutta olennaisen tärkeää on kolmikon herkkä yhteispeli. Jokapaikan-Lötjönen on kasvanut mitä rautaisimmaksi ammattilaiseksi, basistiksi joka ei petä koskaan eikä missään. Myös rumpali Joonas Riippa tuntuu viihtyvän tyylissä kuin tyylissä. Monessa vapaamman laidan virityksessä Riipan ote on vähintäänkin vänkä, mutta nyt hän keskittyy meditoimaan Haavistoa ja Lötjöstä kauniisti kannatellen.

Trion musisointi on kaikessa tiiviydessään ihailtavan kevyttä ja irtonaista. Silloinkin kun päällä on kunnon draivi, svengi on kevyttä ja pakotonta. Haavisto luo juuri sellaista hienostunutta jazzia, joka kelpaa mainiosti myös monille klassisen pianomusiikin ystäville. Kaikinpuolisen keveyden kääntöpuolena on tietty ”syvällisyyden” (vai synkkyyden?) puuttuminen. Uppoutuvaan keskittymiseen Haavisto ei siten suoranaisesti pakota, sen sijaan musiikki kestää hyvin toistuvaa kuuntelua.