Johnny La Marama: ”…Fire!”

434
lukukertaa

2006 Traumton Records 4488

Johnny La Marima: "...Fire!"

Chris Dahlgren (b, preparations, effects, voc), Kalle Kalima (g, preparations, effects, voc), Eric Schaefer (dr, perc, hca, voc)

Produced by Johnny La Marama
Recorded and mixed 11/2004 & 3/2005 at the HfM Franz Liszt, Weimar, DE
Sound engineer: Matthias Middelkamp

1.”Holy shit, it’s asteroids!…” (Schaefer)
2.Earth hole party (Dahlgren, Kalima, Schaefer)
3.Tschuesie, juisy Susi (Dahlgren, Kalima, Schaefer)
4.Low fat love (Kalima) 5.Billy Pilgrim (Dahlgren)
6.Dying slowly trapped in a ventilation duct (Dahlgren, Kalima, Schaefer)
7.”If you like nuclear waste…”
8.The unendless natural resources of Asia (Kalima)
9.No pipey, no smokey (Schaefer)
10.Flying vegetable society (Dahlgren)
11.Old Dutch cheesepipe (Dahlgren, Kalima, Schaefer)
12.”…Fire!” (Dahlgren, Kalima, Schaefer)

Arvio: 4,5 tähteä

Hulvaton suomalais-amerikkalais-saksalainen trio toimii todistetusti keikkaoloissa, ja energia on saatu taltioitua erinomaisesti myös levylle.

Rumpali Eric Schaefer on listannut trion yhteisiä vaikutteita: post rock, metal, drum’n’bass, nykytaidemusiikki. Erityismaininnan saavat amerikkalaiset absurdistit Captain Beefheart ja Frank Zappa, joiden henki leijuu tällä levyllä avauksen ja nimikappaleen lisäksi esimerkiksi sellaisissa teoksissa kuin Tschuesie, Juicy Susi ja No pipey, no smokey.

Lisäksi voisi puhua myös punkista tai bluesista, ja vaikka mistä. Genrelistat antavat kuitenkin vain kalpeata viitekehystä musiikille, jota kaiken keskellä on ehkä sittenkin perusteltua kutsua myös jazziksi.

Absurdiksi yltyvä huumori lävistää niin sanoitukset kuin monet musiikilliset seikkailutkin. Johnny La Marama rokkaa yhtä aikaa sekä älykkäästi että riemukkaalla, mukaansatempaavalla rytinällä.

Selkeästi groovaavien rytmitysten ylle tuodaan elementtejä improvisaation puolelta aina free jazzista asti. Näin kokonaisuus on yhtä aikaa sekä helppo (aina jotakin mistä ottaa kiinni) että rohkeasti kokeileva, haastava ja innostava.

Kuten sävellysvastuutkin osoittavat bändi on hyvin tasa-arvoinen. Samanlainen oli fiilis myös kuulemassani konsertissa. Silti levy on jälleen yksi todiste siitä että Kalle Kalima on yksi tämän vuosituhannen alun mielenkiintoisimpia kitaristeja Telluksella. Kalima ehtii levyn aikana esitellä huikean määrän äänentuottamistekniikoita ja soundeja. Kitaristin monipuolisuus onkin tärkeä osa Johnny La Maraman mielikuvituksellista lentoa tyylistä ja tunnelmasta toiseen.

Yhtä lailla upeita soittajia ovat Chris Dahlgren, joka rosoisimpiin rytinöihin vaihtaa kontrabasson hellyttävästi punkahtavaan bassokitaraan, sekä Eric Schaefer, joka hallitsee sekä tavattoman kompleksit jaot että tarvittaessa myös pelkistämisen jalon taidon.

Jo yhden kappaleen aikana trion psykoakustinen maisema saattaa muuttua mustasta valkoiseksi, autereisesta auvosta kaaokseksi, ahdistuksesta iloiseksi remuamiseksi. Kokonaisuus kestää kaikki kokeilut, sillä Johnny La Marama loihtii aidosti luovaa ja rajoja riemumielin rikkovaa musiikkia. Free rock’n’jazz!