Dahlblom, Tuomo: Tuomo Dahlblom

121
lukukertaa
Graphics: Speed Shop / Viljakainen.

2002 Texicalli TEXCD 048

1.Havaintopallo
2.Beata
3.Kraateri
4.Kaisla
5.Loimu
6.Unholan tiet
7.Kaihokas
8.Kylväjä

All compositions by Tuomo Dahlblom.

Tuomo Dahlblom (g, keyb, mand)
+ 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7: Juha Kujanpää (keyb)
+ 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7: Lasse Lindgren (b)
+ 1, 2, 4, 7: Jussi Lehtonen (dr)
+ 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7: Panu Varstala (perc)
+ 3, 5, 6: Sami Kuoppamäki (dr)
+ 5, 7: Jouni Järvelä (as)
+ 7: Mikko Karjalainen (tp, fl-h)
+ 8: Abdissa Assefa (perc)

Tuottaja = Produced by: Tuomo Dahlblom
Äänittäjät = Engineers: Marko Kataja, Tommi Vainikainen (8: lisäksi Jukka Lahti)
Miksaus = Mixed and by: Tommi Vainikainen

Arvio: 4 tähteä

 

Yhtään liioittelematta voidaan todeta, että Tuomo Dahlblom on yksi lahjakkaimpia Jyväskylästä viime vuosina tulleita muusikoita (ja lahjakkaita muusikoita sieltä on tullut paljon!). Eikä liioittelua ole liioin väitteessä, että Dahlblom on yksi lahjakkaimpia kitaristeistamme.

Muutama vuosi sitten Dahlblom valittiin Pori Jazzin nuoreksi taiteilijaksi, mutta sen jälkeen suurta julkisuutta ei ole tullut. Toki Helsinkiin siirtyneen Dahlblomin nimeä näkee jatkuvasti monenlaisten keikkailevien yhtyeiden miehistöluetteloissa, mutta suurelta yleisöltä kitaristi on jäänyt turhan varjoon. Marzi Nyman, Varre Vartiainen, Teemu Viinikainen ja Timo Kämäräinen ovat olleet huomattavasti enemmän esillä, mutta pitemmän päälle lienee turha huolehtia, Dahlblom tulee kyllä ottamaan oman paikkansa suomalaisen rytmimusiikin kentällä. Vuonna 2002 ilmestynyt soolodebyytti esittelee Tuomon aivan omillaan, sillä kaikki levyn musiikki on hänen säveltämäänsä.

Levyllä soittava kokoonpano elää hieman kappale kappaleelta. Kosketinsoittaja Juha Kujanpää, basisti Lasse Lindgren ja lyömäsoittaja Panu Varstala ovat mukana kaikilla kappaleilla (paitsi Kylväjällä, jonka Tuomo ja perkussionisti Abdissa Assefa hoitelevat kahteen pekkaan). Rumpalin paikalla vuorottelevat levyn mittaan Jussi Lehtonen ja Sami Kuoppamäki. Lisäksi altisti Jouni Järvelä vierailee kahdella ja trumpetisti Mikko Karjalainen yhdellä kappaleella. Jo pelkästään rumpaleiden välillä on sen verran tyylillistä eroa, että ihan yhtenäiseen bändituntuun ei päästä. Tuskinpa sitä tavoitellaankaan. Pikemminkin Dahlblom pyrkii rikkaaseen moninaisuuteen niin sävelmien, rytmien kuin soundienkin puolesta.

Eheyden sijasta saamme siis vaihtelevan mielenkiintoista musiikkia koko levyn mitan. Tässä linjakkaassa linjattomuudessa etenkin basisti Lasse Lindgren tuntuu olevan kitaristin sielunveli. Basso nousee herkimmissä herkistelyissä kitaran rinnalle tunnelmia luomaan, mutta osaa Lindgren myös ns. rokata. Dahlblom johtaa joukkonsa nimittäin usein myös fuusion puolelle, ja onhan näihin mättöosuuksiin sentään käytettävissä nuo kaksi mainittua, alan parhaisiin kuuluvaa rumpalia…

Kitara on tämän levyn ehdoton ykkössoitin. Dahlblom ei kuitenkaan tyystin dominoi, vaan osaa kokeneena soittajana asettaa kokonaisuuden yksittäisten suoritteiden edelle. Joka tapauksessa levy kelpaa hyvin kitaristin käyntikortiksi. Tekninen varmuus ja monipuolisuus saavat seurakseen hyvän sounditajun, ja solistisissa ratkaisuissa on aina rutkasti luovuutta ja omaa näkemystä.