Varhama, Baby Boy & Misc. Co: Swing that music!

404
lukukertaa

Baby Boy Varhama & Misc. Co: Swing that music!
2003 Varhama BELL 1010

Cover art: Rauli Nordberg.

1.Cakewalk into town (Henry Fredericks)
2.Waiting for a train (Jimmie Rodgers)
3.Right or wrong (Arthur Sizemore, Paul Biese, Haven Gillespie)
4.Nobody knows you when you’re down and out (Jimmie Cox)
5.Rag mama rag (Fulton Allen)
6.I’m so lonesome I could cry (Hank Williams)
7.The mooche (Duke Ellington, Irving Mills)
8.St. James infirmary (trad.)
9.Truckin’ my blues away (Fulton Allen)
10.You just as well let her go (William Weldon)
11.Swing that music (Louis Armstrong)
12.’Tis the last rose of summer (Thomas Moore)
13.Uncle Jo’ gimme mo’ (Wilmoth Houdini)
14.Wolverine blues (Jelly Roll Morton)
15.Old fashioned love (James P. Johnson)

Petri Juutilainen (tb, washboard, voc), Antti Heerman (v), Jari Ojalainen (g, bjo, cavaquinho), Baby Boy Varhama (voc, g), Petri Keskitalo (tu, whistles)

Studio: Pine Studio, Klaukkala, 1/2003
Tuottaja = Producer: Baby Boy Varhama
Äänittäjä = Engineer: Tero Pennanen
Miksaus = Mixed by: Tero Pennanen
Masterointi = Mastered by: JP Mönkkönen, CD-Linja, Vantaa

Arvio: 3 tähteä

Musiikkia ajalta jolloin blues ja jazz olivat vielä yhtä.

Nykymittapuulla tällainen soitinkokoonpano on jo tietysti kovasti eksoottinen. Vanha saa siis tuoreuspisteitä. Jo pelkästään tuuban mukanaolo antaa aina musiikille oman potkunsa bassoihin verrattuna.

Petri Keskitalon tukevien pohjien päälle akustista suloa luovat Jari Ojalaisen kitarat ja banjo, Varhaman kitara, Antti Heermannin viulu ja Petri Juutilaisen pasuuna. Tämä kaikki palvelee kuitenkin lauluja, sillä ykkösenä soi Varhaman karheasti bluessoundinen tulkinta.

Pitkän päivätyön bluesmusiikin parissa tehnyt Varhama on siirtynyt vanhemmiten jazzpohjaisempaan ilmaisuun, ja Misc Co. sopii hyvin tätä vanhan jazzin ja bluesin sekoitusta toteuttamaan.

Tyylien kertautuminen on ovela ilmiö: 1900-luvun alkupuolen kappaleet kuulostavat nyt tuoreemmilta kuin moni myöhemmin syntynyt ja suosiossaan puhkikulunut jazzin genre. Paluu juurille tekee aina välillä hyvää.

Varhamalla ja kumppaneilla on hyvä tatsi materiaaliinsa. Varhaman uskottava bluessävyttely yltää kevyestä iloittelusta vereslihaisiin, hauraisiin hönkäilyihin. Laulujen ohella myös yhtyeen instrumentaalit The Mooche ja Wolverine Blues toimivat asiallisesti.

Edellinen artikkeliTUMfest 2006
Seuraava artikkeliToivanen, Joona: Frost
Kirjastonhoitaja. Kirjoittelija.
Jaa