Quintessence: 5 am

90
lukukertaa

2004 Jupiter 010 CD

Quintessence: 5 am

Cover design: Vesa Manninen.

1.30th hour
2.Delirious
3.You don’t care
4.Burn on with a bitter flame
5.Game over
6.All the wrong places
7.Speciality
8.Think we should
9.Broken
10.Friday
11.Dig deeper
12.5 am

Aki Haarala (g), Mikko Kaakkuriniemi (dr), Heikki Laine (b), Verneri Pohjola (tp), Tuomo Prättälä (keyb, voc), Emma Salokoski (voc)
+ 7, 9, 11: Marika Tuhkala (voc)
+ 7-11: Johanna Försti (voc)
+ 8, 10: Christa Renwall (voc)
1, 8: Mikko Innanen (bs)
4: Ilmari Pohjola (tb)
1, 2, 8: Abdissa ”Mamba” Assefa (perc)
2, 8, 11, 13: Elina Viitasaari, Eeva Salminen, Maija Sinisalo, Juha Sokka (v)
2, 8, 11, 13: Elina Virtanen, Jussi Tuhkanen (vla)
2, 8, 11, 13: Tiia Makkonen, Juhani Kaasinen (vc)

Tuottaja = Produced by: Quintessence & Mikko Raita
Studio: Soundtrack, Petrax & H.I.P.
Äänitys = Recorded by: Mikko Raita
Miksaus = Mixed by: Mikko Raita
Masterointi = Mastered by: Svante Forsbäck, Attic Mastering

Arvio: 4 tähteä

Quintessencen alakulolla sävytetty soul on entisestään kypsynyt tällä kakkoslevyllä. Bändin ilmaisu on kaikessa pidättyväisyydessäänkin täyteläisen svengaavaa.

Huippuesimerkki bändin understatementin taidosta on avauskappale 30th hour, jolla Emma Salokosken pehmeä kuiskailu on seireenimäisen vastustamatonta. Ihan noin hennosti huokaillen Emma Salokoski ei jatka koko levyä, mutta pysyy kuitenkin jatkossakin uskollisena jo ykköslevyllä löytyneelle hyvin pelkistetylle ja herkkävireiselle ilmaisulle.

Levyltä löytyy muutamia lähestulkoon hittihakuisia, vauhdikkaita ja nopeasti avautuvia iskusäveliä (Broken, Dig deeper), mutta pidemmän korren vievät ne kappaleet, joiden jujut piilottelevat kauempana pinnan alla. Taika perustuu silloin Quintessencen lähes hypnoottiseen grooveen, maltilla annosteltuihin ja taiten kokonaisuuteen liitettyihin svengin pieniin osasiin. Erityisen maukasta tällä levyllä on monessa kohdassa laulun monikerroksisuus, Salokosken ja Prättälän sekä taustalla vierailevien Marika Tuhkalan, Johanna Förstin ja Christa Renwallin vokaalien päällekkäisyys, limittäisyys ja lomittaisuus.

Komppimiehet pysyttelevät Quintessencessa kitaristi Aki Haaralaa myöten maltillisesti taustalla groovea hämmentämässä. Tuomo Prättälä tuntuu olevan bändin ilmeen synnyssä aivan keskeinen tekijä. Maukkaat kiipparisoundit takaavat levylle rikkaan värikirjon ja Salokoskea tukeva laulukin on ihan mallikasta. Prättälän lisäksi Verneri Pohjola on se muusikko, joka erottaa Quintessencen uuden soulin yrittäjistä maailmalla. Upeita sooloja kuullaan mm. kappaleissa Delirious ja Broken, ja tiukkaa riffittelyä tai herkkää värittelyä säännöstellysti siellä täällä muuallakin. Niin hyvin kuin Quintessence onkin tasapainossa, Pohjolaa olisi mielellään kuullut levyllä enemmän.

5 am on erittäin tyylikästä työtä, mutta silti nyt toisen levyn jälkeen mietityttää kuinka kauan tämä formaatti jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Quintessence on tällä levyllä tullut jalostaneeksi oman juttunsa liki täydelliseksi, mutta samalla rajatkin jo häämöttävät. Vaarana on, että huonona päivänä taidokas tyylittely alkaa maistua tylsältä ylisiisteydeltä, vähäeleinen pieteetti värittömyydeltä. Kun tyylipisteet nyt ovat huipun tuntumassa, seuraavaksi voisi nostaa vaikeuskerrointa, rakentaa vieläkin kunnian- himoisempaa ja monimuotoisempaa musiikillista tekstuuria.