Engberg, Peter: Tori

17
lukukertaa

2000 Impossible Music IMCD-2

Tori

Graphic design: Petteri Vilkki

1.Seven (Engberg)
2.Monte Verde (Engberg)
3.Virsi 289 (Kirsten Aagaard Hansen)
4.Landscapes (Engberg)
5.Last night (Engberg)
6.Saarna (Engberg, Kuoppamäki)
7.Music lives in the air (Engberg)
8.My one and only love (G. Wood)

Peter Engberg (g, viola caipira)  in
+1,2,3,4: Manuel Dunkel (ts, ss)
+1,2,3,4,6: Petri Korpela (perc)
+1,2,3,4,6,8: Uffe Krokfors (b)
+1,2,3,4,6,8: Rami Eskelinen (dr)
+1,7: Arttu Takalo (vib)
+5,7: Sami Kuoppamäki (dr)
+5,7: Jari Heino (b)

Studio: Revolver Studio, 8-10/00
Tuottaja = Producer: Peter Engberg
Äänittäjä = Engineer: Asko Ahonen
Miksaus = Mixed by: Asko Ahonen
Masterointi = Mastered by: Pauli Saastamoinen

Arvio: 4 tähteä

Tori on kitaristi Peter Engbergin debyytti. Kitaristin soololevyt, etenkin rockin puolella, ovat monesti tuskastuttavia, sisällyksettömiä tekniikkanäytöksiä, mutta Engberg yltää täysi- ja tasapainoiseen suoritukseen.

Levy on kaksijakoinen : alkupuoli on toteutettu kvintetillä, loppupuoliskoa taas on triomusisointia 2 eri miehityksellä, tosin vibrafonisti Arttu Takalo täydentelee taidokkaasti näitä kokoonpanoja parissa kappaleessa.

Homma on hallussa kaikilla kokoonpanoilla. Trioissa Engberg on luonnollisesti enemmän esillä. Isommassa kokoonpanossa fonisti Manuel Dunkel on leaderin kanssa tasaveroinen solisti.

Dunkel on tämän hetken keskeisiä puhaltajia suomalaisessa jazzissa. Vallattominta Manuelin soitto on tällä kertaa sopraanolla melodisessa, lähes romanttishenkisessä kappaleessa Landscapes. Toki myös tenori soi sulavasti, esimerkiksi Brasilian suuntaan kumartavassa Monte Verdessä, joka pohjaa Engbergin pehmeäsointiseen viola caipiraan.

Levyn yllätyshitti voisi olla Virsi 289, jos tällaisia levyjä radiossa tässä maassa soitettaisiin. Pelkistetty luterilainen virsimelodiikka vetoaa nykyään moniin jazzareihin, kotimaisten projektien lisäksi hyvänä esimerkkinä vaikkapa naapurimaan Anders Widmarkin virsilevy Psalms parin vuoden takaa. Niukoista harmonisista aineksista syntyy keskittynyttä, ehkä henkistynyttäkin ilmaisua, joka puhtaudessaan puhuttelee pakanaakin.

Levy avainkappaleena voisi pitää Landscapes-hymniä. Kyseessä on helposti lähestyttävän, melodisen nykyjazzin mallikappale. Tämän kappaleen voisi hyvinkin soittaa ystävälle, jota haluaisi varovasti johdatella jazzin maailmaan.

Levyn loppupuoli tuo esille Engbergin taidot pienen kokoonpanon johtajana. Melodinen soitto soljuu mainiosti sekä rockaavasti rytkivän trion keulilla että herkemmän jatsailun merkeissä. Levy päättyy tyylikkääseen ja taitavaan tulkintaan albumin ainoasta cover-kappaleesta My one and only love.

Peter Engberg on lyönyt pöytään tasokkaan käyntikortin.