Mikko ja Monk Jyväskylässä perjantain jazzklubilla

326
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Kalevi Plattonen.

Olipas taas mahtavaa! Juuri tällaisilla keikoilla livemusiikin ylivoimaisuus paljastuu parhaiten. Bop-pohjainen musiikki on itselläni jäänyt kiivaimmasta aktiivikuuntelusta jo vuosikymmeniä sitten (on niin paljon uutta ja mielenkiintoista, ettei vanhoihin aikoihin ja tyyleihin ehdi aktiivisesti palata), mutta kun lavalle kasataan tällainen tekijämiehistö, niin johan alkaa Thelonious Monkin musiikki taas maistua.

Jos ihan kylmästi nykyvinkkelistä ja “taiteellisuuden” tasolta katsoo, tässä pitkien soolojen illassa oli turhan paljon kaavamaisuutta, eli lyhyen teemaesittelyn jälkeen jaettiin soolovuoroja niin että varmasti kaikille riitti, ja lopuksi, siinä vartin päästä, kierrettin kehä umpeen ja teema taas rullalle. Mutta kaavamaisuus ei haittaa tippaakaan, jos muistaa sen olevan tietyn aikakauden konventioiden kunnioittamista, ja etenkään se ei haittaa silloin kun muusikkous on tällä tasolla.

Musiikillisen lahjakkuuden ilmentäminen livetilanteessa nyt vain on yksi hienoimmista asioista mitä ihmisolento voi lajitovereilleen lahjoittaa.

Popparin lavalla oli kaksi huikeata virtuoosia, saksofonisti Mikko Innanen ja pianisti Marian Petrescu, ja loistomuusikoita olivat muutkin, koko Jazz Jkl -konseptin isä, kitaristi Tuomas Paukku, konkaribasisti Pekka Törmänen ja vielä teini-ikäinen rumpali Kasper Halttunen.

Halttusella on paitsi ylenmäärin lahjoja, myös hyvä tuuri. Saahan hän soittaa opikseen yhdessä Törmäsen kanssa, jonka valtaisa rutiini kykenee kannattelemaan mitä tahansa jamisessiota. Yhtyeen nuorimman ja vanhimman parivaljakko on jo niin hitsautunut, etteivät soittokumppanit pääse sitä millään tempuilla yllättämään (Petrescu totisesti yritti). Halttusen yhtä aikaa kevyt ja jäntevä ote ihastuttaa yhä uudelleen, eikä nuori muusikko hätkähtänyt tippaakaan, kun Innanen osoitti rumpusoolovuoron taas koittaneen.

Paukulle Monkin musiikki sopii tyylillisesti aivan erityisen hyvin. Kitaristin aina vain jalostuva perussoundi istuu bopin henkeen. Muutamassa kohdin Paukku otti soolojensa aluksi edellisen improvisoijan kehittämän vauhdin pois, mutta muutoin Paukulta kuultiin nyt poikkeuksellisen paljon äärivauhdikasta ja energistä soolosoittoa, eli kitaristi on tainnut lisätä vikkelyystreenejä harjoitusohjelmaansa.

Vikkelyydestä puheen ollen: jos pianonsoitossa järjestettäisiin nopeuskilpailuja MM-tasolla, Marian Petrescu olisi aina finaalissa. Ehkä vielä ainutlaatuisempaa on kuitenkin pianistin rytminkäsittely. Svengin nimessä on tietysti aina säilytettävä yhteys peruspulssiin, mutta Petresculla on vara seikkailla sivupoluillakin eksymistä pelkäämättä. Petresculla on kuin monta vaihtoehtoista rytmimaailmaa päähänsä rakennettuna, tasaisen taivalluksen sijaan hän haluaa yllättää kuulijansa, ja Monkin musiikkiin tämä rytmien ajoittainen pirstaleisuus improvisaatioissa sopii erityisen hyvin. Samalla juuri Petrescun äkkikännöksissä löi parhaiten läpi Monkin salakavala huumori.

Vierailevan solistin valinta oli sekin täydellisen onnistunut. Saksofonisti Mikko Innanen vuorotteli baritonin ja alton välillä, ja oli tasan yhtä väkevä ja valloittava kummallakin instrumentilla. Aivan upeata balladisoittoa (esimerkkinä miten omakseen Innanen teki Round midnight -slovarin), ja melkoisen huimaa kipunointia nopeissa koukeroissa.

Alton puolella Innaselle oli tietysti tarjolla jazzhistorian järeimpiin kuuluva vertailukohta, sillä Monkin kumppanina soitti aikoinaan mm. eräs Charlie Parker. Innanen on kuitenkin sen luokan taiteilija, ettei tarvitse vertailla mihinkään, soitto on aina omaperäistä, lennokasta ja innostavaa. Innanen tunnetaan muusikkona parhaiten lukuisista free-laidan urotöistään, mutta esimerkiksi Tonight at Noon -yhtyeessä saksofonisti on tulkinnut pieteetillä Charles Mingusin musiikkia, joten ei bop-pohjainen 40-60-lukujen maailma mitenkään vierasta ole.

Kokonaisuutena tämä Poppari-isäntä Sami Salovaaran ideasta kehkeytynyt Jazz Jkl Collective on viimeistään tässä vaiheessa hitsautunut täydellisesti yhteen. Jazzjamien housebandiksi se kelpaisi mille tahansa festareille, ja sen toimiva ylisukupolvisuus nyt kelpaa muutenkin esikuvaksi millä tahansa elämänalueella.

Jazz Jkl Collective Popparissa 22.11.2019
Tuomas Paukku, kitara
Marian Petrescu, piano
Pekka Törmänen, basso
Kasper Halttunen, rummut
vieraana Mikko Innanen, altto- ja baritonisaksofoni

Illan Monkit:

Nutty
Straight, no chaser
Pannonica
Monk’s dream
Epistrophy
Trinkle tinkle
Ask me now
Bye-ya
Well you needn’t
Round midnight
Rhythm-a-ning

Encore: Blue Monk