Jenny Robson

471
lukukertaa
Jenny Robson
Residenssitaiteilijoita. Kuva: Jenny Robson.
Jenny Robson
Residenssitaiteilijoita. Kuva: Jenny Robson.

Laulaja, säveltäjä Jenny Robson vietti heinä- ja elokuun 2005 Costa Ricassa. Lomasta ei ollut kyse, sillä Robson oli saanut paikan Bill Whiten vuonna 1998 Ciudad Colóniin perustamassa taiteilijaresidenssissä. Kaksi innostavaa kuukautta sujuivat uutta musiikkia säveltäessä.

Costa Rica -projektinsa konserttiin valmistautuessaan Jenny Robson vastasi Suomijazzin uteluihin.

Kerro tuosta residenssistä, ja miten innostuit sinne hakemaan.

Löysin residenssin netistä. Residenssin perusti amerikkalainen psykiatri ja taiteen ystävä Bill White taiteilija-lastensa muistolle 1998. Bill White itse kuoli helmikuussa, eikä minulla valitettavasti ollut mahdollisuutta tutustua häneen. Eli residenssin taiteilijat valitaan Miamissa toimivan johtokunnan toimesta. Residenssissä on 7 ateljeeta, joista yksi on sävellysateljee ja muut kirjailijoille tai kuvataiteilijoille. Residenssi on maksullinen. Sain onneksi Taiteen keskustoimikunnalta residenssiavustuksen, joka kattoi 2 kuukauden sävellysmatkani.

Hain kyseistä residenssiä, sillä halusin jonnekin eksoottisempaan paikkaan säveltämään. Halusin myös saada myös uusia ideoita säveltämiseen, sekä tutustua muihin ulkomaisiin eri alan taiteilijoihin. Toivoin, että pääsisin tekemään jonkunlaista yhteistyötä muiden alojen taiteilijoiden kanssa. Ja niin kävikin.

Onko paikassa ollut muita suomalaisia? Millaista väkeä muut olivat tällä kertaa?

Residenssissä ei ole aiemmin ollut suomalaisia muusikoita. Siellä muisteltiin että mahdollisesti yksi kuvataiteilija on ollut Suomesta monta vuotta sitten, mutta eivät olleet varmoja. Eli koin että pääsin todellakin edustamaan Suomea, jazzmuusikkona.

Muut residenssiläiset olivat kaikki Yhdysvalloista. Heillekin oli aika uutta kuulla että Suomestakin löytyy taitavia jazzmuusikoita ja että meillä on jopa yliopistossa jazzmusiikin koulutusta.

Millaisia yhteyksiä muihin taiteilijoihin syntyi?

Kävin paikallisessa Jazz Cafessa jameissa ja pääsin kuulemaan Costa Rican jazzmuusikoita. Kävin myös jammailemassa heidän kanssaan. Kuulin heiltä myös, ettei siellä ole jazzmusiikin koulutusta, joten he joko opiskelevat itse levyjen kanssa tai sitten osa on opiskellut esim. Miamissa, Yhdysvalloissa. Ja seuraavalla kerralla täytyykin sitten järjestää yhteistyökeikka.

Koska resedenssissä oli maksimissaan 6 muuta taiteilijaa, niin tutustuimme toisiimme erittäin hyvin. Ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa järjestää jotakin yhteistyötä heidän kanssaan Yhdysvalloissa sekä Suomessa. Etsin juuri sponsoreita tulevaa proggista varten.

Millainen oli tyypillisen Costa Rica -päiväsi arki?

Heräilin yleensä n. klo 6 aamulla. Join aamukahvin ja tarkistin sähköpostin. Sitten istuin ikkunan edessä olevan sähköpianoni ääreen ja aloin säveltämään. Kuuntelin välillä lintujen melodioita ja rytmejä, sekä ihastelin ohitse lentäviä perhosia. Puolen päivän aikaan valmistin itselleni lounasta ja sitten kävelin lähikylään ruokaostoksille tai muuten vaan kahville/lounaalle jonkun muun residenssiläisen kanssa. Tai istuimme uima-altaalla juttelemassa kaikenlaisista asioista.

Iltapäivällä jatkoin työskentelyäni ja illalla istuimme nyyttikestien merkeissä muiden taiteilijoiden kanssa ja keskustelimme mm. politiikasta, musiikista ja ties mistä. Kuukaudessa teimme muutaman reissun muualle Costa Ricaan ja kävimme katsomassa mm. aktiivista tulivuorta, tanssimassa salsaa klubilla, pääkaupungissa shoppailemassa, bongaamassa lintuja, Tyynenmeren äärellä sademetsässä, sekä myös Karibianmeren äärellä sademetsässä…

Oliko työsi pelkästään säveltämistä?

Pääasiassa sävellystyötä. Muutaman kerran kävin jammailemassa paikallisten muusikoiden kanssa sekä esiinnyin myös residenssin päätösjuhlissa.

Millaiset olivat paikan työskentelyososuhteet?

Ateljee, jossa asuin oli erittäin siisti ja valoisa n. 35m2 kivitalo avokeittiöllä varustettuna. Siellä oli yksi sähköpiano. Ilmasto oli erittäin mukava, lämmin muttei kuitenkaan liian kuuma. Siellä oli sadekausi meneillään, joten muutamana päivänä viikossa satoi iltapäivällä n. 2h. Se oli aina oikein mukavaa ja piristävää. Ja kun Costa Ricassa oltiin niin kaikkenlaisiin pikku ötököihin piti tottua. Yksi viikko meni hiukan puihin työskentelyn suhteen kun muurahaiset päättivät tehdä pesän sähköpianooni. Viikon ajan imuroin muurahaisia pois ja sitten sain taas työrauhan.

Teki oikein hyvää suomitytölle kohdata muutama skorpioni ja hämähäkkikin. Ei enää Suomen hämähäkit pelota.

Miten hyvin sait otettua maan ”haltuun”?

No, sanotaan että puolet Costa Ricasta jäi näkemättä, joten ainakin sen vuoksi haluan ehdottomasti palata sinne. En oppinut niin paljon espanjaa, kuin olisin halunnut. Ensi kerraksi aion opiskella espanjaa enemmän, jotta voin puhua paikallisten ihmisten kanssa. Mutta kyllähän siinä kahdessa kuukaudessa oppii kaikenlaista heidän kulttuuristaan, tavoistaan ja tärkeimmistä lausahduksista.

Mitä maan omasta musiikkielämästä tai kulttuurista jäi mieleen?

Musiikki on Costa Ricalaisille erittäin tärkeää. Joka paikassa (kaupoissa, ravintoloissa, kodeissa) soi salsa ja ihmiset rentoutuivat käymällä tanssimassa. Muutama artisti oli tehnyt musiikkia sademetsän äänien kanssa. Se oli mielenkiintoista!

Millainen kokemus Costa Rica noin ylipäätään oli, voitko suositella?

Suosittelen erittäin lämpimästi kyseistä residenssiä ja kaunista maata! Aion itsekin mennä sinne takaisin lähitulevaisuudessa. Kulttuurierot sekä upea luonto Costa Ricassa antoivat juuri sitä uutta inspiraatiota, jota olen pitkään kaivanut. Oma rauha uudessa ympäristössä oli sävellystyölleni erittäin merkittävää.

Miten Costa Rica vaikutti eli millaista uutta Jenny Robsonia tullaan kuulemaan?

Verrattuna edelliseen levyyni ja Jenny Robson Band -ohjelmistoon, nyt on luvassa akustisempaa jazzmusiikkia… jazzia ja bossa novaa.

Miten kesän sävellystyösi pääsee esille Suomessa?

Juu, matkani hedelmiä on kuultavana torstaina 27.10 Umo Jazz Housessa klo 21.00 alkaen. Nyt on pidetty treenejä uuden kokoonpanon kanssa jossa soittavat: Riitta Paakki, Manuel Dunkel, Teemu Viinikainen, Ville Herrala ja Jussi Lehtonen sekä mausteena mukana Johanna iivanainen ja Mirja Mäkelä. Levyä mennään äänittämään joulukuussa ja tarkoitus olisi julkaista uusi levy keväällä.

Kysymykset Pentti Ronkanen