Joonas Haavisto

2146
lukukertaa
Joonas Haavisto
Kuva: Jari Paulamäki.
Joonas Haavisto
Kuva: Jari Paulamäki.

Jazzliiton syyskiertuekausi 2004 käynnistyy mielenkiintoisella sukupolvia yhdistävällä projektilla. 70-luvulla legendasarjaan kohonnut kitaravirtuoosi Jukka Tolonen kohtaa kolme nuorta lahjakkuutta yhtyeessä, joka tekee kunniaa saksofonisti John Coltranen musiikille. Selvitimme projektin taustoja yhdessä pianisti Joonas Haaviston kanssa.

Miten Tolonen Plays Coltrane-yhtye sai alkunsa?

Olimme soittamassa Teemun ja Jaskan kanssa tätini pitämässä Miekkaniemen Bed & Breakfast -kahvilassa Viitasaarella syksyllä 2002. Läänintaiteilija Ilkka Rantamäki oli kuuntelemassa kyseistä keikkaa ja sai vision yhdistää trioni Jukka Toloseen ja aiheeksi Coltranen musiikki. Keväällä 2003 sitten pidettin ekat treenit ja pari loppuunmyytyä Malmitalon konserttia.

Miten siihen valikoituivat juuri nämä soittajat?

Olen soittanut Jaskan kanssa jo nuoriso-osastolta asti eri bändeissä. Teemuun olen tutustunut n. pari vuotta sitten musiikin merkeissä. Olemme soittaneet Teemun kanssa myös Mikko-Ville Luolajan-Mikkolan bändissä sekä Sibis Ensemblessä.

Millainen yhtyeen harjoitusprosessi on ollut ja miten olette valmistautuneet juuri tälle Jazzliiton kiertueelle?

Pidämme tiiviin treenijakson tämän viikon aikana. Kesällä emme soittaneet juurikaan yhdessä, mutta olemme miettineet asioita sekä kypsytelleet ideoita keskenämme.

Millainen on yhtyeen työtapa: onko liideriä vai syntyvätkö sovitukset demokraattisesti?

Sovituksien päävastuu on ollut minulla. Mikään diktaattori en kuitenkaan ole, joten treeneissä ollaan yhdessä myöskin päätetty, mitä ja miksi ja miten halutaan soittaa.

Onko projektin tiimoilta levytyssuunnitelmia?

On. Aikataulu on vielä vähän auki, mutta eiköhän se selviä tässä kiertueen lähettyvillä…

Miten kuvailisit näkökulmaanne Coltranen musiikkiin?

Näkökulma…vaikea kysymys….mihin ainakin pyritään, on löytää jokin henki, mikä Coltranellakin oli aina musiikissaan. Hänen musiikkinsa on mielestäni hyvin jylhää ja henkistä. Muuten Coltranen kopioiminen ei sitten kannatakaan, mutta juuri se vahva tunnepuoli on tärkeää. Jukka tuo tietysti hyvin omankin persoonansa musiikkiin, mikä tuo siihen erityisen painon.

Millainen on oma Coltrane-suhteesi: Kuinka tuttua hänen musiikkinsa oli ennen tätä projektia? Mikä on Coltranen merkitys? Kuinka ajankohtaista sinusta on tehdä Coltranen musiikkia juuri nyt?

Tutummaksi se on kieltämättä kyllä tämän parin vuoden aikana tullut ja siitä olen ikionnellinen!! Tottakai olin soittanut joitain hänen biisejään jne. , mutta nyt ”Coltrane-suhteeseeni” on tullut jokin vetovoima, joka vetää puoleensa varmaan koko loppuelämäni. On niitä huonompiakin ideoita nykypäivänä kuin tämä Coltrane-projekti… Nykyään yhä enemmän muusikot eri genreistä soittavat yhdessä, mikä on mielestäni todella antoisaa ja hienoa. Se on yksi tapa pyrkiä eteenpäin ja pitää musiikki liikkeessä.

Miten koet yhteistyön kitaralegendan kanssa?

Jukka on mahtava muusikko ja ihminen!! Olemme iältämme eri sukupolvea, mutta mieleltämme hyvin samankaltaisia. Meillä ei ole mitään ikäpolvien välistä kuilua, mikä voisi helposti olla mahdollista.

Kuinka tuttua sinulle muuten on Tolosen oma musiikki esimerkiksi 70-luvun rockjazzvuosilta? Toimiiko?

Kyllähän se toimii! En ole vielä ehtinyt hirveästi kuuntelemaan Jukan levytyksiä, mutta ne, mitä olen kuullut ovat todella mielenkiintoista kuunneltavaa. Pitää tässä muutenkin ottaa Jukan omaa repertuaaria haltuun, sillä soitan Jukan ja UMO:n kanssa 23.9. konsertin, jossa ohjelmistossa on Jukan omia sävellyksiä.

Mennään lopuksi Joonas Haaviston henkilökohtaisuuksiin. Otetaanpa siis pikakelaus perusasioista ja opinnoista ennen Sibelius-Akatemiaa (ja pakkohan sekin on kysyä, että oletkos sukua Jukka Haavistolle?)

En ainakaan tietääkseni ole sukua. Pitää vissiin yrittää tulla kuuluisaksi, että siltäkin kysyttäisiin vielä joskus, että oletko sukua Joonas Haavistolle…heheh:) Ikä 22, Kokkolasta, asunut koko lapsuuteni (koulut, lukion) armeijaan asti Kokkolassa, käynyt siellä Keski-Pohjanmaan konservatoriossa muskarista asti. Pianon löysin jo 6-vuotiaana, mutta aloin soittamaan sitä vasta n. 16-vuotiaana, kun pääsin Sid Hillen vetämään jazzworkshopiin. Klassista kontrabassoa soitin 7-13-vuotiaana. Lopetin koko musan, kun… olin teini! Nykyään kontrabasso on maailman hienoin soitin!! Sibiksen nuoriso-osastolle pääsin 2000.

Joonas Haavisto Trio soittaa syksyllä Ateneumin Jazzklubi-sarjassa. Kerro miten tuo yhtye on muotoutunut ja millaista musiikkia on luvassa.

Yhtye on peräisin ajoilta, jolloin pääsimme kaikki nuoriso-osastolle Sibikseen. Siitä asti olemme soittaneet yhdessä. Ei olla vielä hirveästi oltu esillä, koska on ollut armeijoita sun muuta tiellä, mutta eiköhän asia vielä korjaantune. Triossani soittavat siis Jaska Lukkarinen ja Antti Lötjönen. Teimme YLE:lle viime helmikuussa radionauhan, joka soi radiossa 18. ja 25. syyskuuta. Siitä voi ottaa ainakin esimakua tulevasta. Toki uusiakin biisejä on luvassa!! Sävellykset ovat olleet omaa käsialaani, mutta yritän kyllä vielä neuvotella josko pojatkin intoutuisivat säveltämään…:) Sävellykseni ovat kliseellä ilmaistuna moderni sekoitus amerikkalaista ja eurooppalaista jazzperinnettä. Olen kuullut kuitenkin ”huhuja” että bändilläni on selkeä ja kirkas oma soundi, joten se kannattaa tulla siis paikanpäälle kuulemaan!!! Herkkyyttä bändistä ainakin löytyy ja tarvittaessa myös vääntöä.

Mitä muuta mahtuu tätä nykyä muusikko Joonas Haaviston elämään (opiskelut, mahdolliset muut bändit, vapaa-aika…)?

Sibelius-Akatemian opinnot ovat ihan aikataulussaan näin kahden vuoden jälkeen. Lähdemme pienelle Euroopan turneelle joulukuussa trioni plus saksofonisti Teemu Takasen kanssa. Teemu kuuluu myös meidän ”nuorisojengiin”. Hän pääsee tänä syksynä armeijasta..toivottavasti!!! Sitten alamme varmasti kehitellä jotain myös kvartetilla. Minulla on päässä myös paljon ideoita, joita haluaisin toteuttaa, mutta en halua kertoa niistä, ennenkuin on sopimukset tehty…. Vapaa aikana pyrin urheilemaan mahdollisimman paljon sekä tapaamaan ystäviäni!

kyselyt: Pentti Ronkanen