2018 Rusko Records RR01
1.Rusko
2.Sarvella
3.Kaituri
4.Kaukola
5.Murto
6.Koivuori
7.Horny talk
8.Käyrä ja suora
9.Hiljainen hyväksyntä
Sävellykset ja sovitukset: soittajat paitsi 8: säv. ja sov. Paroni Paakkunainen.
1-9 Rauno Nieminen (pukinsarvi, lulletit)
1-6 Rusko Trio: Jan-Olof Strandberg (basso, tenoribasso), Köpi Toivonen (hernepurkit, intialaiset ja kiinalaiset symbaalit, Istanbul-pellit, pimpparauta ja rumpu)
7 YoHi: Jouko Kyhälä (huuliharppu ja koneet)
8 Ethnic Evolution Ensemble: Paroni Paakkunainen (saksofoni), Jartsa Karvonen (rummut), Reino Laine (rummut), Jarmo Savolainen (koskettimet), Eerik Siikasaari (basso)
9 Verde: Mika Rintala (rumpu ja koneet)
Äänitys ja miksaus:
1-6 Riki Rupinen, 2016
7 Jouko Kyhälä, 2002
8 Esa Kotilainen, Indigenous Records Studio, 1987
9 Mika Rintala, 2011
Masterointi: Mika Rintala, Verdeaudio, 2017
Pukin- ja puusarvisti Rauno Nieminen omistaa Sarvella-levyn kiitossanansa paitsi äidille ja kavereille, myös Ruskolle, Mansikille ja Hyötylle, ja levy-yhtiön nimeenkin Rusko-lehmä on päässyt. Nykyihminen ei välttämättä yhteyttä osaa oikein arvata, joten faktat pöytään: pukinsarvi oli aikoinaan lehmipaimenten yleisin lurittelusoitin (ja petojen karkoitin samalla) eteläisessä Suomessa. Puusarvi eli lulletti toimi samoissa hommissa etenkin lähinnä Karjalassa.
Arkaainen tulee terminä nopsasti mieleen sarven soundista, instrumentti on linkki hyvin, hyvin kauan sitten kadotettuun maailmaan. Soittimen rajoittuneisuus ja klangi vievät helposti ajatuksen menneeseen silloinkin kun rinnalla on ihan käypäistä tämän päivän improvisaatiota. Jonkinmoinen ajattomuuden vaikutelma tästä sitten lopulta sekoittuu: mennyt maailma (jota levykansissa kuvastaa mukavasti Carl Aksel Gottlundin kirjoitus sarvisävelmistä vuodelta 1831) ja sähköinen(kin) nykyimpro kohtaavat hedelmällisesti.
Levyn kuusi ensimmäistä soitetta luo Rusko Trio, jossa Niemisen ja Strandbergin ohella soittaa Köpi Toivonen monenmoisia lyömäsoittimia. Mainittakoon että trio toteuttaa musiikkinsa tyystin Niemisen rakentamilla soittimilla. Levyn avaava Rusko-kappale on meditaatio, tutustuminen sarven ominaislaatuun soittimena. Jan-Olof Strandbergin akustinen bassokitara improaa vierellä, ja hetkeä myöhemmin Kaituri tuo tämän asettelun vielä selkeämmin esille: sarvi on rajoittunut soitin, joten sille lankeaa maisemamaalailu, tunnelman hakeminen ja värien määrittely, ja basso saa vastata vuolaammista virtauksista. Rusko-meditaatiosta trio reipastuu osuutensa mittaan karjankutsuihin ja vänkään luomugrooveen asti.
Kolme viimeistä kappaletta taas ovat kaikki erityisprojekteja eri kokoonpanoilla, pitkiä teoksia, joista jokaisella on oma karäktäärinsä.
Horny talk on Niemisen kimppa huuliharpisti ja konetaitaja Jouko Kyhälän kanssa, Hiljainen hyväksyntä taas rakentuu Mika Rintalan perkussion ja elektronisen äänimaisemoinnin varaan. Kun soittimen vanhakantaisuudesta tuli puhe, on todettava että yllättäen pukinsarvi sekä lulletti tulevat aivan erinomaisen hyvin toimeen synteettisen ja koneellisen maailman kanssa. Sekä Kyhälän että Rintalan käsittelyssä sähköinen äänenmuotoilu löytää sarvesta ja sarvelle vaikuttavan komeat maisemat.
Välissä esiintyy levyn suurin kokoonpano Ethnic Evolution Ensemble Paroni Paakkunaisen johdolla. Niemisen pukisarven ja Paakkunaisen saksofonin taustalla soivat Jarmo Savolaisen koskettimet, Eerik Siikasaaren basso ja Jartsa Karvosen sekä Reiska Laineen rummut, ja pelin henki on jo jossain Miles Davisin Bitches Brew -kauden maisemissa, roimitaan sähäkkää jazzrockfuusiota, ja pukinsarvi huutelee seassa omia kommenttejaan.
Kuunteleppa ite, tätä kaikkea tuskin olisit sarvesta uskonut!
