2018 Abovoice 1020
1.Smile (Charlie Chaplin)
2.Katrine (Hess)
3.My heart belongs to daddy (Cole Porter)
4.Early spring (Winter)
5.Double October (Winter)
6.Young at heart (Hess)
7.Avalanche (Winter)
8.Turms (Winter)
9.Kobe (Hess)
10.Waiting for a sign (Hess)
11.There will never be another you (Harry Warren)
Emil Hess (tenor saxophone), Niklas Winter (guitar), Richard Huntley (drums).
Produced by Niklas Winter and Emil Hess
Recorded 2/2018 by Niklas Winter and Emil Hess at Abovoice Studios
Mixed 3/2018 by Miikka Huttunen at Sonicpump Studios, Helsinki
Mastered 4/2018 by Søren Mikkelsen at Medley Studios, Copenhagen
Ei bassoa, ei pianoa. Tilaa ja väljyyttä kolmella soittajalla on siis riittämiin, fiilis on vahvasti kamarimusiikillinen. Kolmella tai kahdella, sillä trio- ja duosoitanteet vuorottelevat levyllä.
Charlie Chaplinin Smile saattaa etukäteen tuntua kovin käytössä kuluneelta, mutta Emil Hessin lämmin tenorisaksofoni johdattelee puhdistuneeseen, eleettömään tulkintaan. Niklas Winterin kaikuisa kitara ottaa vuoron, Richard Huntley rapistelee taustalla tuoden annoksen levottomuutta eli pientä ristiriitaa, jottei menisi liian silkoiseksi. Kokonaisuus on tunteellinen, lempeä ja kaunis.
Kaksi muutakin ikivihreätä albumilla on, Cole Porterin My heart belongs to daddy ja Harry Warrenin There will never be another you. Kaunosieluiset lähtökohdat niilläkin versioilla on, mutta Porterissa lähdetään irti näpeisiin, lähtökohtaan nähden reippaisiin improvisaatioihin, Hess ja Winter vuorollaan. Warrenin biisi on täsmävalittu lopettajaksi, balladitulkinta on upea. Hess ja Winter hoitavat tällä kertaa homman kahdestaan, ja kitarasoolon aikana Winter on siten jo ihan yksinään.
Omat sävellykset menevät puoliksi Hessin ja Winterin kesken, neljä kummallekin. Hessin kappaleista Katrine on hyvin tunteikas balladi, ja menee sekin duettona ilman rumpuja. Young at heart -biisin lähtöpisteenä on saksofonin ja kitaran unisono, fonisoolon aikana taustalla kehkeytyy jopa laiskanletkeä grooventapainen. Kobessa Hessin ja Winterin itsenäiset linjat kietoutuvat herkullisesti yhteen, soittajien yhteisyys ja yksilöllisyys vuorottelevat, lopun unisono solmi kokonaisuuden nätisti yhteen. Waiting for a sign on duetto ja balladiosastoa jälleen, alarekisterissä viihtyvä Hess puhelee pehmoisia, kuulija on pumpulissa, ja tunnelmassa on monta ripausta pohjoista kansanlaulumaisuutta.
Winterin sävellyksistä Early spring on harras balladi, Huntley luo lautasilla harvoja laineita, Hess tunnelmoi, Winter päästää läpi nuotteja harvakseltaan. Double October -duetto alkaa koukeroisella unisonolla, abstraktilla teemalla, ja keskivälin hiljentymisen jälkeen lähtee ihan toinen unisteema, rakentuu kaksi lokakuun kuvaa. Avalanche ja Turms ovat toinen Winterin biisikaksikoista, Avalanche ehkä rauhallisin lumi/maanvyöry ikinä, mutta jäntevöityy ja pörhistyy toki ennen kaiken asettumista uudelle paikalleen. Turms on huomattavasti rajumpi vyöry, ja ainoa biisi, jossa Huntley pääsee kolaamaan energisemmin. Mättö asettuu kuitenkin Hessin ja Winterin rauhallisia linjoja vasten, joten biisi ei sentään pääse pompahtamaan irti albumin kehyksistä. Joka tapauksessa Turms ennen finaaliaan piipahtaa hetkeksi freejazz-sfääreissä asti.
Yhteenvetona: kaunis, tunnelmallinen, paljaaksi riisuttu balladilevy. Ja sen verran vahvasti melankolinen, että useampikin kappaleista sopisi hyvin surumusiikiksikin. Esteettinen vaikutelma on hyvin eheä, rakennusaineksina Hessin pehmeä ja lämmin saksofoni, Winterin kuulas ja kaikuisa kitara, Huntleyn rauhallinen ja taustalle jäävä rytmittely. Melodisen ja selkeän albumin sanoma on tässä: rauhaa ihmiset, lämpöä ja rauhaa.
