2003 Rockadillo Records ZENCD2080
Design: Marja Konttinen.
1.Laulu laineilla = Auf dem Wasser zu singen (Franz Schubert)
2.Virvaliekki = Irrlicht (Schubert)
3.La pastorella (Schubert)
4.Paimenten tanssi = Tanz der Schäfer (Kukko, Ahonen, Schubert)
5.Serenadi = Ständchen (Schubert)
6.Myrskyinen aamu = Der stürmische Morgen (Schubert)
7.Tyyntyy tyyntyy = Zur Ruhe kommen (Kukko, Ahonen)
8.Posetiivinsoittaja = Der Leiermann (Schubert)
9.Minne? = Wohin? (Schubert)
10.Sinne! = Dahin! (Kukko, Sane, Ahonen, Schubert)
11.Kevättulva = Wasserflut (Schubert)
12.Keijukaiskuningas = Erlkönig (Schubert)
13.Matka tuonpuoleiseen = Reise ins Jenseits (Kukko, Sane, Ahonen)
14.Kehtolaulu = Wiegenlied (Schubert)
All arrangements by Kukko, Ahonen, Herrala, Sane.
Sakari Kukko (fl, ts, tambura), Joonas Ahonen (p), Ville Herrala (b), Ismaila Sane (perc).
Studiot: Kallio-Kuninkala, Järvenpää, 2-3/2002, Pro-Audio, Tampere, 9-10/2002
Tuottaja = Producer: Sakari Kukko
Co-produced by Joonas Ahonen
Äänittäjä = Recorded by: Tapio Ylitalo
Miksaus = Mixed by: Tapio Ylitalo
Masterointi = Mastered by: Pauli Saastamoinen, Finnvox, Helsinki
Heti aluksi on tunnustettava, että Schubertin musiikki ei ole minulle kovinkaan tuttua. Toki nämä tunnetuimmat melodiat, klassisen musiikin hittikokoelmille päätyvät serenadit ja kehtolaulut ovat tulleet vastaan, mutta sen enempää en ole asiaan perehtynyt. Romantiikan ajan musiikki tuntuu yleensä jotenkin vieraannuttavan naiivilta, lapsenomaiselta ja kaavamaiselta. Ehkäpä maailma vain on ollut kaikin puolin yksinkertaisempi, ja se väkisinkin heijastuu musiikissa?
Minä en siis kuunnellessani todellakaan vertaile Piirpaukkeen tulkintoja aitoihin klassisen puolen schubertteihin. Vain se kiinnostaa, toimiiko musiikki a) minulle b) tässä ja nyt.
Enimmäkseen toimii, välillä komeastikin. Aivan ongelmaton tämä rohkea klassista, jazzia ja vähän etnoakin naittava fuusio ei kuitenkaan ole. Aluksi vaikeimmin sulatettavalta tuntui La Pastorellan tapa soittaa ensin klassisen tyylin mukaisesti, ja jatkaa sitten jazzin tapaan. Vaikutelma on sama kuin laulukielen vaihtaminen kesken kappaleen. Useampi kuuntelu totuttaa tähänkin, ja miksipä ei tyyliä voisi vaihtaa kesken teoksenkin? Huomattavasti sujuvammin klassisen ja jazzin vuoropuhelu sujuu Kehtolaulussa (Wiegenlied).
Serenadin (Stänchen) tulkinta on samasta henkisestä maisemasta kuin Kukon vuoden 2001 virsiversioinnit. Alkuperäiselle melodialle uskollista, ja tällä kertaa jazzimprovisaatiotkin unohtavaa, mutta Kukon vereslihaisen fonisoundin ansiosta kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan puhuttelevaa musiikkia. Samaa sarjaa on levyn avainbiiseihin kuuluva koruttoman komea Kevättulva (Wasserflut), jossa Kukko ottaa tilaa myös improvisaatiolle. Tyyntyy tyyntyy (Zur Ruhe kommen) vie Piirpaukkeen jo kauemmas schubertiaanisista lähtökohdista, raisuihin rytmiseikkailuihin Ismaila Sanen lyömien johdolla. Posetiivinsoittajan (Der Leiermann) äänimaailma tuo mieleen ensimmäisen Piirpauke-kokoonpanon 70-luvun alusta.
Levyllä on mukana myös yksi ei-Schubert: Kukon, Ahosen ja Sanen nimiin merkitty Matka tuonpuoleiseen. Jamihenkisessä, rytmisesti vaihtelevassa kappaleessa pääsevät esille etenkin Sane ja Ahonen, nyt säkenöivän jazzpianisminsa esittelijänä.
Kukko on kertonut haaveilleensa pitkään Schubert-levyn teosta. Projekti on todennäköisesti ainakin osaksi ajankohtaistunut siksi, että Kukolla on nyt Piirpaukkeessa pianisti, joka pystyy soittamaan uskottavasti sekä klassista että jazzia. Maj Lind -kilpailujen finalisti, nuori Joonas Ahonen, on suvereeni kummallakin alueella.
Uusin Piirpauke-versio on hyvä koostumus. Kukko on ihan viisaasti ottanut mukaan nuorta ja samalla suurta lahjakkuutta. Taitaa olla niin, että Piirpauke pysyy niin kauan kuin Kukko kynnelle kykenee.
