Rakkautta ensikuulemalta. Noin kävi allekirjoittaneelle Turun mainioilla jazzfestareilla vuonna 2019, kun lavalla oli Välimeren itäosan laitamilta mausteet jazziinsa löytänyt Ilkka Arola Sound Tagine. Keväällä 2025 Arolan rehevää musiikkia pääsee nauttimaan pitkin maata, kun Jazzliiton organisoima kiertue ja samalla Sound Taginen neljännen pitkäsoiton julkaisu ovat ajankohtaisia.
Turku Jazzin jälkimainingeissa kirjoitin Land ahead! -levyn arviossa omaperäisesti että ”tällainen musiikki on aina parasta livenä”. Popparin keikalla Jyväskylässä sain fraasille roimasti tukea yleisön reaktioista. Sound Tagine tuli ja tyrmäsi. Tällaista bändiä ei maassa ole toista, eikä tule.
Arola on opiskellut ja omaksunut arabijazzinsa ja muut etnovaikutteensa pitkän kaavan kautta. Maailmanmusiikin opinnot Sibiksessä ja Århusissa, merkittävä jakso Palestiinassa, ja monet reissut mm. Turkissa, Irakissa, Egyptissä, Malissa ja Intiassakin ovat lopulta aina palvelleet sitä tärkeintä, oman äänen ja tyylin löytämistä.
Neliventtiilisellä trumpetilla Arola pystyy mikrointervalleihin, ja samalla päästään Lähi-Idän asteikkojen ytimeen. Musiikki on usein riffipohjaista, ja uskoo melodian tasolla iskeviin toistoihin. Arolan musiikissa toistelu ei kuitenkaan puuduta, sillä samalla tapahtuu kollektiivisesti paljon, niin paljon.
Rytmi on Arolan musiikille niin tärkeä elementti, että juuri tässä ryhmässä kahden lyömäsoittajan käyttäminen ei ole pelkästään luksusta, vaan myös välttämättömyys. Rumpali Okko Saastamoinen loi ryhmän pohjat, ja rytmien värit ja koristelut veteli Juuso Hannukainen mittavasta perkussiokioskistaan. Hannukaisen itselleen laatimat rytmisovitukset ovat niin viimeisen päälle, että jopa pimpparauta sai oman lyhyen tähtihetkensä. Kahden perkussiomiehen yhteissoolokolistelu oli Popparinkin keikalla tietysti yleisön riemuhetki, kunnon rumpuräimettähän suomalaiset musadiggarit ovat aina rakastaneet.
Yhtyeen tärkein solistinen ääni on luonnollisesti Arolan trumpetti, hyvänä kakkosena tulee Korhosen särmikäs kitara.
Yhtyesoinnin rikkaus taas perustuu Arolan, Topi Korhosen ja Esko Grundströmin ahkeraan soitinvaihteluun. Arolan trumpetti joutui lähes joka biisissä hetkeksi sivummalle, kun liideri tarttui busukiin, ja lyhyeksi hetkeksi myös syntikkaan. Korhonen vaihteli oudin ja sähkökitaran, Grundström taas syntikan ja sähköbasson välillä. Kun tämä kolmikko myös puhkesi tuon tuosta sanattomaan lauluntapaiseen, oli porukalla jo mittavat eväät maukkaisiin värityksiin.
Soitinvaihtelu toi myös yllättävän show-elementin: kun Grundströmin syntikkasoolo tarvitsi basson taakseen, Arola syöksyi hoitamaan bassottelut instrumentilla joka oli edelleen tukevasti Grundströmin kaulalla. Että sellaista akrobatiaa.
Lähi-Idän musiikkien mikrointervalleissa on samaa länsimaista korvaa kutittavaa ja kiehtovaa toiseutta kuin syvässä bluesissa. Sound Taginen rytmiikka saattaa villitä ja riehaannuttaa (uudet funk-henkiset biisit vain lisäävät vaaraa), mutta harmoniat ja melodiat pitävät kiinni syvemmistä tunteista, värisyttävät sielua.
Ja mihin Arolan ja Sound Taginen tie viekään? Riemukkaassa encorekappaleessa yhdistettiin jo kiinalaista melodiikkaa kolumbialaiseen rytmiikkaan, joten tämän jälkeen on sitten ihan mikä tahansa mahdollista.
Jazz Jkl Live
Jazzliiton kiertue
Poppari, Jyväskylä, 9.4.2025
Ilkka Arola Sound Tagine
Ilkka Arola trumpetti, busuki, syntetisaattori, laulu
Topi Korhonen sähkökitara, oud, laulu
Esko Grundström sähköbasso, syntetisaattori, laulu
Juuso Hannukainen perkussiot
Okko Saastamoinen rummut
Joonas Saikkonen äänitekniikka
Nämä (ainakin) soitettiin:
Kamelimmaito
The flying cyborg whales
Whispers
Herään
Return
Mothers with feathers
Surrenderer
Jasmiinin kukka
Land ahead!
Ice cream is
Saba dance
Encore: Blue & golden
