Antti Lötjönen ja Kalle Kalima ovat paraikaa mittavalla Suomen-kiertueella. Charles Gilin edesauttamalla turneella juhlistetaan ja julkistetaan samalla duon tupituoretta pitkäsoittoa. Fyysinen levy ei ole enää mikään itsestäänselvyys, mutta Stings, Bites and Scratches on saatavilla sekä vinyylinä että CD-formaatissa, mikä näin ilmaisena mainoksena todettakoon.
Levyn on pakko olla mainio, sillä konserttihan oli aivan loistava. Saarijärvi-sali oli oiva paikka tälle elämykselle, tilaa on kaartuvassa katsomassa parille sadalle kuulijalle, mutta silti tunnelma on intiimi, kaikki erottuu vaivattomasti ja nautittavasti sekä korville että silmille.
Lötjösen ja Kaliman omat sävellykset eli uuden levyn sisältö oli konsertin runkona. Oma ohjelmisto antoi kaksikolle mahdollisuuden loistaa, luoda vaihteleva, sekä teknisiltä konsteiltaan että tunnelmiltaan hyvin rikas iltama. Kun tähän sitten lisättiin sopiviin väleihin lähtökohdiltaan niinkin erilaiset lainakappaleet kuin Jean Sibeliuksen Jääkärimarssi, Hiski Salomaan Lännen lokari ja Leonard Cohenin Hallelujah, sopikin runsaudensarvea jo ihmetellä ja ihastella ymmyrkäisenä.
Kaiken varianssin keskelläkin Lötjösen saattoi ajatella yhtyeen peruskallioksi. Kontrabasso soi puhtaasti ja pelkistetysti omana itsenään, useimmiten sormisoittona, mutta muutamia jaksoja myös jousella vedeltynä. Lötjösellä on aina mahtava soundi, liki mystisellä tavalla yhtä aikaa kaunis ja väkevä.
Kameleonttimaisella Kalimalla oli käytössään jonkinmoinen pedaalilauta ja sampleri, mutta melko maltillista efektointi oli. Livesämpläys häivähti isompaa huomiota herättämättä, ja muutamaan otteeseen kitara sai säröä pintaansa. Slideputki ja kielten soimista ”loputtomasti” pidentävä E-Bow olivat tarpeen tuolla täällä, mutta selvästi tärkein kitaran ulkopuolinen vehje oli volyymipedaali, jolla Kalima feidasi ja paisutti ääntä ahkerasti.
Otelaudalla huomiota herätti huiluäänten integrointi musiikin keskiöön. Kyseessä ei ollut enää efekti, kuten niin usein kitaristeilla, vaan olennainen osa Kaliman omintakeista muusikkoutta.
Duon osaamisen vaikuttavaksi erityisalueeksi voisi nostaa täysin epätieteellisen käsitteen ”hidas musiikki”. Four little doves -teoksessa vähemmän oli tosiaankin enemmän, kun Kalima muotoili mestarillisesti tunnelmia Lötjösen minimalistisen riffitaustan päällä.
Toinen hidas merkkityö oli encorena kuultu Hallelujah. Aluksi jouduin ihan hetken taistelemaan biisin puhkikuluneisuutta vastaan, mutta tällaisen tulkinnan edessä oli pakko antautua (se kuluneisuuskin johtuu tietysti siitä, että sävellys on oikeasti hieno, lukemattomat versiot ovat ymmärrettäviä). Juuri tämä nimenomainen versio toivottavasti ikuistuu nautittavaksi jossakin formaatissa.
Silkkaa nerokkuutta tarjosivat muutkin coverit. Lännen lokarin sovitus oli monipolvisuudessaan ja hulvattomuudessaan yleisön mieleen ihan hihkumiseen asti. Jääkärimarssin teema leijui leppeänä, väliosat veivät jollekin Karibian saarelle, biisin loppupuolelle hulahti bopahtavaa kilpaimproa ja mestarillinen bassosoolokin siellä vilahti. Huimaa, kertakaikkiaan, oli tämä ”marssi” ja kaikki muukin Lötjösen ja Kaliman konsertissa luoma, Saarijärvellä Runebergin päivänä.
Antti Lötjönen & Kalle Kalima
Stings, Bites and Scratches -levynjulkaisukiertue
Saarijärvi-sali 5.2.2025
Kiertueen tuotanto: Vapaat Äänet, Antti Lötjönen Tmi
Paikallinen järjestäjä: Saarijärven kulttuuritoimi
Ari Haimin ottamat kuvat eivät ole Saarijärven konsertista, vaan Ravintola Kairosta 3.2.2025, Kotka Jazz ry:n East Coast Jazz Clubilta.
