Jazz Jkl aloitti kevätkautensa laadullisesti huipulta ja myös mahtavalla yleisömenestyksellä kun kaikki neljä keikkaa (Viitasaari, Petäjävesi, Jyväskylä ja Keuruu) vetivät huimasti jazzinnälkäistä yleisöä. Menestyksen takana oli tietysti yhdistyksen kotiyhtyeen Jazz Jkl Collectiven tämänkertainen vieras, pianisti Iiro Rantala.
Lauantaina Iiro ja kumppanit vetivät jazzbändille vähän harvinaisemman kahden täyden keikan rupeaman, kun soitto soi ensin iltapäivällä Petäjäveden mainiossa Miilu-salissa ja illalla vielä Jyväskylän Popparissa. Molempi parempi: Millun valttina oli häiriöttömyys ja näköesteettömyys, Popparin vahvuutena taas täyteen ahdetun klubin tiivis ja vahvasti hurmioituneelta haiskahtanut tunnelma.
Jazz Collectiven konsepti antaa vieraille mahdollisuuden tuoda ohjelmistoon sellaisiakin biisejä, joita eivät normaalisti pääse omilla keikoillaan soittamaan. Rantalan omat sävellykset olivat toki isossa roolissa, mutta Charlie Parkerin biisit, Jimi Hendrixin Little wing tai Toots Thielemansin Bluesette eivät kuulosta Rantalan perusohjelmistolta, enkä ole ihan varma myöskään muutamasta ikivihreästä joita ”kukaan jazzmuusikko ei suostu soittamaan, koska ne ovat liian tunnettuja” (Singing in the rain ja Smile). Vielä kun todetaan, että arvoon arvaamattomaan kohosivat kaksi jazzballadia, ”maailman levytetyin jazzstandardi” Stella by starlight ja Jimmy Van Heusenin huomattavasti heikommin tunnettu But beautiful, saadaan summaksi tolkuttoman monipuolinen jazzkooste.
Monipuolisuus voi helposti mennä sekavan ja levottoman puolelle, mutta ei toki Rantalan kanssa. Äkkiväärät tempon ja tunnelman vaihdot oli helppo hyväksyä, kun uusi tilanne pyyhki aina kaiken edelläkuullun nopeasti unholaan. Tämä taas johtui kaiketi siitä, että musiikillisesti mielenkiintoista ja palkitsevaa seurattavaa puskettiin kuulijalle jatkuvalla syötöllä, joka tilanteessa, joka tunnelmassa.
Rantalan pianistinen nerokkuus oli, tietenkin, konserttien säihkyvä timantti, mutta kyllä Jazz Collectiven muusikotkin hoitivat omat tonttinsa mallikkaasti. Tuomas Paukku oli kautta konsertin jazzkitaran ytimessä, soundi oli kaunis, syvä ja pehmeä, balladitulkinnat menivät tunteisiin ja myös nopeissa tempoissa Paukun soolonrakentelu käy jatkuvasti kiinnostavammaksi.
Monisukupolvisen yhtyeen nuorin, rumpali Kasper Halttunen, ja vanhin, basisti Pekka Törmänen, ovat Collective-vuosiensa aikana kasvaneet tiiviisti yhteen, ja niinpä bändin rytmiraidat ovat silkkaa nautintoa. Halttuselle oli järjestetty monia pieniä tilaisuuksia päästä esille, joko nopeilla soolojen vuorotteluilla muiden kanssa, tai sitten päräyttelyn paikkoja muiden vampatessa taustalla. Maukkaana yksityiskohtana Halttusen työstä jäi mieleen Kurt Weillin September song, jossa rumpali yhdisti marssifiiliksiä jazziin hupaisalla tavalla. Törmäsen bassolinjat pursusivat luovuutta ja soiton iloa, isoin solistinen rooli lankesi Rantalan vaimolleen säveltämässä Lotta-balladissa, joka olikin sitten silkkaa romantiikan ihanuutta.
Yleisö eli Popparin iltakonsertissa täysin rinnoin mukana koko keikan ajan, Desibelimittari olisi kertonut, että Billie’s bounce toi ensimmäiset huippulukemat, ja sen jälkeenkin vauhdikkaimmat virtuoosinumerot saivat raisuimmat suosionosoitukset, kuten taitaa ihan luonnollistakin olla. Keikan viimeiset biisit saivatkin sitten porukat jo ihan villiksi. Huuto ja hihkunta alkoivat Little wingistä, jatkuivat järjettömän nopeana soitetun Cole Porterin I love you -biisin jälkeen ja huipentuivat Rantalan oman koukkuisasti funkanneen Tough stuff -biisin lopuksi.
Rantalan konsertit ovat paitsi taiteellisesti täysipainoisia, myös viihdyttäviä. Spiikkien lämmin huumori puree, ja tällä kertaa Rantala otti yleisöä mukaan vähän harvinaisemmalla tavalla toisen setin alun soolopianoesityksissä. Singing in the rain sai Rantalan yllytyksestä tovin ajaksi Popparin yleisön taputukset rytmiraidakseen, ja Chaplinin Smilen kertosäettä hymistiin porukalla niin Petäjävedellä kuin Jyväskylässäkin. Mainiona yksityiskohtana nostettakoon vielä esille settien aloittaminen: kun Rantala tulee takahuoneesta, piano on jo täydessä lennossa ennen kuin takapuoli on kunnolla ehtinyt laskeutua penkille.
Jyväskylässä soitetut kappaleet:
Scrapple from the apple
Stella by starlight
Billie’s bounce
Lotta
Bob Hardy
Singing in the rain
Smile
Bluesette
But beautiful
Little wing
I love you
Tough stuff
September song
