Keitelejazzia ei tänä vuonna ole, mutta ei Äänekoski ihan kokonaan jazzitta selviä. Pikkukaupungin tapahtumakalenteriin sisältyi kuului nyt toista kertaa Biotalous- ja juustopäivät, joka on periaatteessa messut pienin ohjelmallisin maustein. Yksi oheistapahtumista oli tällä kertaa trumpetisti Verneri Pohjolan ja pianisti Artturi Röngän konsertti kaupungintalon paljon nähneessä salissa.
Se olikin mainio konsertti, ja Pohjolan taiteilijakuvan monipuolistajana oivallinen vastapari pari päivää aiemmin TTT-klubilla pidetylle Pekka-levyn julkaisukonsertille (ja levyhän siis sisältää pelkästään Pekka Pohjolan sävellyksiä).
Kätkävaaran lohikäärme pääsi Pekka-materiaalista mukaan duokeikallekin. Se oli tietysti tuoreinta mahdollista Verneri Pohjolaa, mutta muuten päästiin maistelemaan taiteilijataivalta pitkältä matkalla. Vernerin omia sävellyksiä, joista etenkin upea The end is nigh veti hiljaiseksi, kumpaisenkin soittajan ”hetken laulut” yksiksensä, trumpetistin ”kaikkien aikojen suosikkibiisejä”: Tom Waitsin Take it with me (Pohjolan levyttämä versio löytyy Ilmiliekki Quartetin albumilla Take it with me), Kurt Weillin September song (Verneri Pohjola Quartet: Hot pot place around the corner), Ornette Colemanin What reason could I give (Ilmiliekki Quartet: March of the alpha males) ja encorena vielä David Raksinin ikivihreä ja ah niin sentimentaalinen Laura.
Iltapuhteen keskeisiä termejä olivat ”keskittyminen”, ”rauha”, ja ennen muita ”tunne”. Röngän lyyrinen soitto sopi tähän moodiin täydellisesti, ja Pohjola hämmästytti jälleen kerran sointivalikoimallaan. Trumpetisti soitti, mutta kuulit Tom Waitsin laulavan, ja sillai…
Maaginen hetki oli sekin kun Pohjola Colemanin biisissä tuikkasi trumpetin flyygelin kaikukopan sisään ja kutkutteli sieltä yläsävelsarjoja improvisointinsa taustamatoksi. Röngän tehtävänä oli vain pitää pedaali alhaalla.
Matineatyyppinen konsertti tuntui saavan yleisöltä jakamattoman kiitettävän arvosanan. Jazztapahtumien ohella duokonserttia uskaltaa suositella myös klassisen musiikin tapahtumien oheisjutuksi, varmasti maistuu!
