Kalle Kaliman luotsaama mainio laulelmabändi SOI konsertoi ytimekkäällä levynjulkaisukiertueellaan myös Jyväskylässä. Jazz Barin keikka olikin nyt rakennettu SOIn uuden, järjestyksessä toisen levyn varaan.
Encore-kappaleena sentään saatiin yksi maistiainen SOIn erinomaiselta ykköslevyltä. Debyyttilevyn kevyessä Aikaa on -helmessä laulajakolmikon yhteistyö oli ehkä lennokkaimmillaan, sanattoman laulun monipolvinen kudos sykki ja kieppui hurmaavasti.
Sanaton laulu tai suorastaan jazzskattailu ei muuten ollut SOIn tyyliä. Päinvastoin Essi Kaliman teksteissä on paljon sanoja ja asiaa, jopa siihen määrään asti, että ote on ihan positiivisella tavalla ”kirjallinen”. Teksteistä löytyy runsaasti kosketuspintaa arkielämän tilanteisiin, mutta myös liki surrealistisia irtautumisia.
Taitavasta laulajakolmikosta sopraanot Johanna Iivanainen ja Eeppi Ursin ovat äänellisesti melko lähellä toisiaan, altto Merzi Rajalan tehtävänä on hoitaa pohjatyöt. Iivanaisen eteerinen ääni pääsi oikeuksiinsa kauniissa balladeissa. Laulutrion äänet soivat hienosti yhteen, mutta herkän hentoinen fiilistely vei illan kokonaisuutta ajatellen ehkä hieman liikaa tilaa.
Konsertin päättäneessä Iltarukous-kappaleessa kävi nimittäin ilmi, että laulajista löytyy myös sitä kaivattua voimaa. SOI on päivän parasta jazzhenkistä laulelmaa, mutta se olisi vielä parempi jos laulamiseen tulisi pieni ripaus lisää rentoutta, revittelyä ja voimaa. Iduillaan olevan huumorinkin saisi vapauttaa vankempiin manifesteihin joko sanoituksissa tai musiikissa/laulussa. Kyse on kuitenkin lopulta hyvin pienistä nyansseista.
Ensimmäisen setin päätti Koiperhonen, joka levyllä on lyhyt naivistinen värssy. Lavalla sen aikana oli ”pakko” järjestää jamit, koska sellisti Riikka Lampiselle oltiin järjestämässä yllätystä – laulajakolmikko jätti muusikot improvisoimaan ja kävi hakemassa baarista kuohujuomaa koko bändille Lampisen syntymäpäivän kunniaksi. Sopi Lampista juhlia muutenkin, sillä hänen sellonsa nousi ensemblen soundin kannalta hyvin keskeiseksi soittimeksi.
Sellisti loi hienoja sointiyhdistelmiä sekä Kaliman kitaran että Helevän urkujen kanssa, ja kun siinä päällä väreili kolmen laulajan ristikudos, väreissä tosiaankin löytyi.
Kalle Kalima on loistava instrumentalisti, mutta SOI- yhtyeessä kitara ei ole pääosassa. Muutama lyhyt väläys Kaliman taidoista ja persoonallisesta tyylistä toki kuultiin. Minua miellytti tällä kertaa etenkin Kaliman krouvi ote akustiseen kitaraan.
Kitarismia tärkeämpää Kalimalle on nyt kokonaisuus: sovituksissaan Kalima käyttää orkesteria ja laulajia erittäin vaihtelevasti ja luovasti, jokaisella muusikolla on oma tärkeä roolinsa, ja yhdessä aikaansaatu musiikillinen kudos on orgaanista ja eläväistä.
Kultarallin Eeppi Ursin esitteli maailman kauneimmaksi lauluksi. Ja kyllä Johanna Iivanainen sen lauloi maailmankauneimmin, ja myös kolmikon stemmat tihkuivat hunajaa. Elämänsuolaajat jatkoi samaa hempeätä linjaa. Balladien ohella bändi kuitenkin lähtee mielellään myös groovaamaan, ja tällä pehmo- soitinnuksella se kuulostaa todella hyvältä.
Kalle Kalima on onnistunut löytämään SOI-ensemblelle oman tien laulelman, improvisaatio- ja rytmimusiikkien välistä. Nykymaailmassa kaikki laulelmamusiikki taitaa valitettavasti olla marginaalimusiikkia.
Marginaaliin jäämisen varmistaa se, että mitään helposti sulavaa kokonaisuutta ei Kalima ole pyrkinyt rakentamaan, vaikka osa melodioista olisi kuinka suloista ja hittipotentiaalia omaavaa. Tavaraa, koukkua, tapahtumista ja kestoa vain on monipolvisissa kappaleissa niin paljon, että soittolistoille ei ole asiaa.
SOIssa on siis sisältöä ja taiteellista särmää. Kalle Kaliman tekemisiä jazzkitaristina kannattaa seurata tarkasti, mutta yhtä lailla omaperäistä annettavaa näyttää olevan myös laulumusiikin säveltäjänä.
SOI
Jazz Bar, Jyväskylä 9.3.2006
Johanna Iivanainen (voc, vihellys)
Eeppi Ursin (voc, p, kellopeli)
Merzi Rajala (voc)
Riikka Lampinen (vc)
Kalle Kalima (g)
Mikko Helevä (org, keyb)
Marko Timonen (dr, perc)
