Hiiviskelikö traditionalismin haamu Jazz Barissa kun Jukka Perko marssitti lavalle uuden Viisikkonsa, soittamaan vanhaa kunnon beboppia tyylinmukaisesti siisteihin pukuihin asustautuneina? Eipä ehkä sittenkään. Soittokenkinä näet useimmilla pelimanneilla olivat lenkkarit, joten ihan viimeisen päälle tosissaan ei traditionalistisia ihanteita oltu toteuttamassa.
Jotain samaa tyylissä pitäytymisessä oli myös musiikillisessa mielessä: lähestulkoon yksi yhteen, mutta pienet salakavalat elementit kavalsivat, että soittajilla on sittenkin elettyä modernia elämää takanaan.
Helmikussa 38 vuotta täyttänyt saksofonisti Jukka Perko viettää tänä vuonna 20-vuotistaiteilijajuhlaansa. Näyttävä nousu maan jazzeliittiin tapahtui juniorivuosina kun Perko hämmästytti lennokkailla suorituksillaan Porin Jazzeilla vuonna 1986.
Kahden vuosikymmenen aikana Perko on vakuuttanut kaikki soittamisen päälle ymmärtävät ihmiset tyylilajeista riippumatta. Teknisesti Perko on yksi maailman parhaista saksofonisteista. Suomessa hän on ollut paitsi jazzin keskeisiä instrumentalisteja, myös yksi avainhenkilöitä taidemusiikin ja populaarin raja-aitojen madaltamisessa. Perko on esimerkiksi kutsuttu monien sinfoniaorkestereiden solistiksi.
Perko on tätä nykyä myös Viapori Jazzin taiteellinen johtaja. Tässäkin työssä hän on vakuuttanut innovatiivisuudellaan. Viapori Jazz pystyy näet vuosittain toteuttamaan sellaisia projekteja, joita ei millään muilla festivaaleilla kuulla. Tässä tietysti auttaa Perkon alan tuntemus ja suhteet muusikkokollegoihin. Mies osaa keksiä toteuttamiskelpoisia uusia ideoita joihin soittajat lähtevät mielellään mukaan.
20 hienoa muusikkovuotta on nyt takana, mutta akut eivät ole tyhjentyneet. Perkossa riittää virtaa ja luovuutta. Tämän vuoden uusi idea ei ole radikaaleimmasta päästä, mutta toimiva se on. Perko palaa nyt huippumiehistöllä läpilyöntiaikojensa musiikkiin.
Modernin jazzin kivijalka bebop ei ole puhtaana omana itsenään ollut kovassa huudossa enää vuosiin. Nyt se saattaa päästä nostamaan päätään souljazzin ja tanssilattiajazzin vanavedessä, kun haetaan taas jotain vähän ”aidompaa” ja vähän vanhempaa…
Eikä toki hassumpaa yleisönpalvelua Viisikolta ole sekään, että nyt eläkeiässä olevien sukupolvi saa vielä kerran nautittavakseen nostalgisia värinöitä herättävää laatumusiikkia.
Jonkinlaista tilausta hyvin tehdylle bebopille luulisi siis löytyvän. Ainakin Jyväskylässä yleisön joukossa oli sekä vanhempaa väkeä, keski-ikäisiä että myös nuoria opiskelijoita. Yleisön ikäjaukauma lupaa hyvää bebopille tai ainakin tälle projektille.
Taisi muuten olla ensimmäinen kerta Jazz Barin historiassa kun Jazzliton kiertuebändi konsertoi sunnuntaina. Konsertti alkoi klo 19 jälkeen, ja yhdeksän maissa pillit olivat pussissa kahden setin jälkeen. Olipa miellyttävää ehtiä kerrankin ihmisten ajoissa nukkumaan jazzkeikan jälkeen.
Sunnuntai osoittautui muutenkin erinomaiseksi päiväksi, sillä arkipäivinä konsertteja pilaavat häirikköjuopot loistivat poissaolollaan. Keskittyneesti kuunteleva yleisö oli selvästi konserttipäivään ja -aikaan tyytyväinen.
Viisikko aloitti Dizzy Gillespien Bebop-kappaleella, ja sen jälkeen Perkon oli helppo spiikata illan ja koko tämän bändiprojektin keskeinen teema. 40- ja 50-lukujen kiehunnassa koettiin jazzin suurimpia mullistuksia kautta aikojen, kun uuden sukupolven muusikot Gillespie, Charlie Parker ja Thelonious Monk etunenässä murtautuivat esiin. Nyt perkolaiset tekivät ajalle kunniaa etenkin Gillespien sävelin.
Viisikko soitti paitsi amerikkalaisten bebop-jäärien musiikkia, myös omia sävellyksiä sekä suomalaiskansallista materiaalia bebopiksi muovattuna. Esimerkiksi Rauno Lehtisen On hetki -iskelmä taipui bopiksi vaivattomasti.
Yksi selkeä suvanto iltaan riitti hyvin, ja se oli yöjazziksi sopiva Dizzyn Con alma, johon Teemu Viinikainen johdatteli yksinään leppeällä kitaralla. Sen jälkeen Perkon alton ja Tero Saartin trumpetin kauniit linjat täydellistivät tämän väräjävän hempeilyn.
Muutoin mentiin eteenpäin hyvinkin energisesti, mutta alati rennosti ja hymy huulilla. Kaikesta näkyi, että näiden muusikoiden mielestä oli hienoa soittaa juuri tätä musiikkia, juuri näiden kollegoiden kanssa, ja juuri tässä paikassa.
Konsertin kuulijalle on hirveän tärkeä asia että nämä asiat, musiikista ja soittamisesta nauttiminen välittyvät, ja näinhän ei suomalaisessa musiikkielämässä turhan usein ole asian laita, ihan lajityypistä riippumatta.
Viisikko siis viihtyi lavalla, hauskaa pidettiin ja pysyi se pitämättäkin. Kannustushuudot kollegoille tulivat luontevasti. Hauskin vitsi jäi minulta kuulematta, mutta kesken A night in Tunisian soittajien pokka äkkiä petti. Onneksi Saarti sai nopeasti huulensa oikeaan asentoon ja pystyi jatkamaan muiden käkättäessä.
Muutoin huumori pidettiin musiikin aikana kutakuinkin aisoissa, mitä nyt rumpali Teppo Mäkysen hervottomat soolot hymyilyttivät väkisinkin. Spiikeissään vikkelästi assosioiva Perko kyllä osoitti, että eväitä olisi myös stand up -koomikoksi.
Jatsi soi nyt perinteisen kaavan mukaan, eli teemat esiteltiin yhdessä, ja sen jälkeen kukin vuorollaan karkaili soolopyrähdyksiin. Eniten äänessä olivat tietysti puhaltajat, mutta myös Teemu Viinikainen pääsi hyvin esille. Tämä moderni kitarataiteilija ylsi käsittämättömän upeasti polveileviin sooloihin myös perinteisemmän musiikin parissa. Soitinkin oli nyt tyylinmukaisesti pehmeästi soundannut orkesterikitara.
Suomesta on viime vuosina alkanut löytyä lahjakkaita trumpetisteja, mutta Tero Saarti taitaa olla paras mies juuri tälle paikalle. Tulista ja voimallista menoa energiajaksoissa, aistillista tyylittelyä suvannoissa. Saarti oli erinomainen pari herra Jukka Perkolle.
Tekee mieli herroitella, kun ei muutakaan keksi. Perkoa ei tarvitse erikseen kehua, riittänee kun toteaa että mies on tälläkin haavaa erittäin hyvässä vireessä. Soitto on niin vaivattoman tuntuista, että sitä ei ajattele soittamisena, kliseisesti sanottuna musiikki tuntuu vain virtaavan ulos Perkosta. Jatketaan kliseitä: soittaminen lienee Perkolle yhtä luonnollista kuin hengittäminen meille muille.
Totuuden nimissä on sanottava, ettei Viisikon bebop kaikesta toimivuudestaan huolimatta ole sellaista musiikkia, josta Perko muistetaan 20 vuoden kuluttua, tätä kun ovat tehneet niin monet muutkin. Perkolla on ollut paljon omempia virityksiä, ja niiden aika on jälleen kun tämän kiertueen pöly laskeutuu. Toisaalta Viisikko on kuitenkin niin hyvä kokoonpano, että sitä toivottavasti pidetään yllä. Ehkäpä suunta käy jossakin vaiheessa bebopista modernimpaan suuntaan…
Jukka Perkon Viisikko
Jazzliiton kiertue
Jazz Bar, Jyväskylä 12.3.2006
Jukka Perko (as)
Tero Saarti (tp)
Teemu Viinikainen (g)
Ville Huolman (b)
Teppo Mäkynen (dr)
