Hankasalmen
Kihveli on selkeästi rakentunut oman kylän suurten poikien, Werner Bros -yhtyeen ympärille. Tapahtuman punaiseksi langaksi on kehitelty skiffle-musiikki, tuo ehkä onneksi sopivan epämääräinen ja tulkinnanvarainen musiikintekemisen tapa. Mutta kuten jazzfestareiltakin tiedetään, yhden marginaalisen musiikinlajin varaan on hankala rakentaa menestyvää festivaalia. Niinpä Kihvelinkin esiintyjien skifflepitoisuus vaihtelee kovasti. Mutta mitäpäs siitä, pääasia että homma toimii ja hauskaa piisaa. Olennaisinta lienee tajuta että skiffle on enemmän asenne kuin musiikinlaji.
Kihvelin esiintyjiksi tuntuu valikoituvan etenkin sellaisia ryhmiä, joille oma hauskanpito ja myös yleisön hauskuuttaminen on tärkeätä. Monen ryhmän omatekoiset soittimet tuovat nekin väkisinkin huumoria mukaan.
Perjantaina Kihvelialueen täyteen vetäneen Werner Brosin asemaa hauskanpitopuolen ykkösenä ei horjuta mikään. Tämä bändi pitäisi jokaisen kerran elämässään nähdä täydessä vauhdissa! Lauantain pääkonsertin yhtyeistä La Sega del Canto on Jouni Salon loistavasta sahansoitosta huolimatta enempi kertakäyttöistä huumoria. Lauantain brittiläinen ”skiffle”orkesteri Lonnigans Skiffle Group oli taas pahemmanlaatuista löysää englanninhumppaa (josta siitäkin kyllä yleisö tykkäsi kovasti). Konsertin päättänyt Cleaning Women on Segan tavoin kuriositeetti, yhden idean vangiksi jäänyt bändi, jonka musiikki kyllä kolisee, mutta vain tyhjyyttään.
Ennen lauantain pääkonserttia Kihvelin ohjelmassa oli melkoisen rohkea, muusta ohjelmistosta radikaalisti poikkeava valinta. Multipuhaltaja Jorma Tapio ja omaalaatuisesta lyömäsoitinarsenaalistaan kuulu norjalainen Terje Isungset tarjosivat hikisen tunnin asemamakasiinin 40 asteen kuumuudessa.
Hieman yllättäenkin satapaikkainen makasiini tuli täyteen, ja vain muutamat huomasivat konsertin aikana olevansa kestämättömässä tilanteessa, joko liian kuumassa paikassa tai vääränlaisen musiikin äärellä. Jäljelle jääneet olivat sitten sitäkin enemmän innoissaan tästä harvinaislaatuisesta konsertista (duon toinen esiintyminen Suomessa oli seuraavana päivänä Rovaniemellä).
Lautaseinäinen, intiimin pieni makasiini osoittautui loistavaksi konserttipaikaksi. Luomuakustiikka toimii! Hirmuhelteille ei kukaan tietysti tällä kertaa mahtanut mitään, ja hiki valui sekä soittajilta että yleisöltä.
Duon soittajat ovat tunnettuja jazzyhteyksistään, mutta molemmat myös kuuluvat niihin muusikoihin, jotka ovat kulkeneet jazzin kahleista kohti täysin vapaata improvisaatiota. En puhuisi duon keikan yhteydessä edes free jazzista. Duon improvisointi menee aivan äänentuottamisen ja musiikillisen kommunikoinnin perusteisiin. Isungsetin käyttämät soittimet ovat suureksi osaksi ’ikuisia’, vempaimia joihin on tartuttu silloin kun ihminen on ensimmäisen kerran tuottanut jotakin musiikiksi kutsuttavaa. Kivet, nippuhin sidotut puukalikat, vuohensarvi, rumpu, vuonojen yli kantavat merkkihuudot veivät aikojen taakse tai peräti ajattomuuteen. Näiden lisäksi Isungset loi mielellään arkaaista ’konebiittiä’ munniharpun ja bassorummun yhdistelmällä. Tapio tuki Isungsetia erilaisilla ikihämärän hyssyyn hyvin sopivilla puhallettavilla, etnisillä huiluilla sun muilla, mutta myös ’moderneilla’ puhaltimilla, saksofonilla ja bassoklarinetilla.
Improvisaation pelkistetyistä lähtökohdista kertoo jotain bändin kolmannen jäsenen löytyminen yleisön joukosta. Eturivin yksivuotias oli vähän hermostua helteeseen. Isungset katkaisi kitinän alkuunsa viemällä metallikelloja lapsen kilkutettavaksi. Tämän jälkeen soittajat reagoivat kaikkiin pikkuisen tekemisiin, ottivat hänen kilauttelunsa osaksi kappaleen rytmejä.
Veikeitäkin kehitelmiä siis, mutta enimmäkseen vire oli vakaampi ja vakavampi. Taitavat äänimaalarit loivat vahvoja, pohjoisin värein sävytettyjä tunnelmia.
Jorma Tapio & Terje Isungset
Kihveli soikoon -festivaali
Hankasalmi 19.7. klo 16