Summer Jazz profiloitui alkuaikoinaan latinalaista musiikkia suosivaksi jazzfestivaaliksi. Joitakin vuosia sitten lattarit jäivät sivummalle, ja muu maailmanmusiikki nousi merkittävään rooliin. World jazz oli iso osa festivaalia myös tänä vuonna, mutta samalla tapahtuma nosti selkeästi esille erilaista tanssittavaa musiikkia. Ja kuinka ollakaan, juuri se latinalainen tuntui vetävän eniten ihmisiä A-salin lattialle asti.
Jazzilla oli tänä vuonna vaikeampaa. Esimerkiksi Samuli Mikkonen-Markku Ounaskari Duon, TtTRIon ja Sinikka Langelandin hienot konsertit kiinnostivat harmittavan pientä yleisöä, siinä missä Bajo Ceron flamenco veti kohtuullisesti, El Yoyon latinalaisgroove hyvin ja Emma Salokoski Lutakon keikalleen jo tuvan täydeltä väkeä.
Jyväskylää on pidetty jazzkaupunkina, ja sitähän se on. Ympärivuotisen hurjan tarjonnan valossa on outoa, että nyt kesällä laatujazzille ei riittänytkään kuulijoita. Missä oli esimerkiksi Jyväskylän Kesän konsertit kansoittava kulttuuriväki? Saapa nähdä vaikuttaako yleisön äänestäminen jaloillaan jatkossa tapahtuman sisältöön.
SUN
Jazz Bar 7.6.
Lieneekö SUN Louhivuoren lahjakkaiden veljesten ensimmäinen yhteinen jazzyhtye? Enpä tältä istumalta muista nähneeni rumpu-Olavia ja trumpetti-Kalevia samaan aikaan lavalla virallisissa merkeissä. Yhteistä pohjaa kuitenkin on sen verran vankasti että SUN toimii kuin ajatus. Ja kun trion täydentävä basisti Antti Lötjönen soittaa tässäkin yhteydessä erittäin intoutuneesti, mielikuvituksellisesti ja kulkevasti, on yhtye nousemassa väkevästi modernin suomijazzin eturiviin.
Siinä missä Olavi Louhivuori on monien yhtyeidensä ansiosta kaikkien musiikkia seuraavien tiedossa, SUN tulee nostamaan myös Kalevi Louhivuoren koko jazzkansan tuntemaksi muusikoksi. Juuri trumpetin komea liito kantaa SUNin kokonaissoundista suurimman vastuun. Soittimen maltillinen sähköinen efektointi pysyy musiikin palveluksessa, eikä erinomainen ja monenlaiseen väritykseen kykenevä tekniikkakaan vie liikaa huomiota pääasialta, trion kollektiivisesti luomilta tunnelmilta. Kalevin Louhivuoren linjakkaissa improvisaatioissa on sisältöä, säihkettä ja syvyyttä.
Monsieur G
Kaupunginkirkko 8.6.
Pieni oli kaunista pianisti Joona Toivasen, hanuristi Lisa Erikssonin ja basisti Tobias Sondénin muodostaman trion Suomen ensiesityksessä. Lyhyet ja ytimekkäät kappaleet, askeettiset sovitukset, kehittelyn puuttuminen, ylipäätään improvisaation niukkuus määrittivät maisemia.
Etenkin Nilsson tuntui pysyvän sävelletyssä ja sovitetussa kiinni, ja harmonikka jäi siten lopulta pianon vähänlännäksi apusoittimeksi. Sondén harrasti vähän enemmän improvisatorisia irtiottoja, mutta kovin jäyhä oli hänenkin otteensa.
Parhaimmillaan trio oli kauniissa minimalismissa, joka sijoittui jonnekin klassisen, jazzin ja kansanmusiikin väliselle harmaalle alueelle. Mukavia olivat myös muutamat leikilliset, vähähumoristiset luonnostelmat (hupaisimmasta päästä lyhyiden äänten tutkielma Staccato). Harmonikan ja pianon yhdistelmästä irtosi miellyttävää, kevyttä ja kuulasta sointia.
Minimalismista irroten konsertin komeimmaksi hetkeksi kohosi lopetus: Joona Toivasen alunperin jousikvartetille, pianolle ja bassolle säveltämä Kiertolaisia. Siinä kuultiin kunnon paisutusta Piazzolla-sävytyksin, ja uskallusta muuten niin kovin varovaisilta ruotsalaisilta.
Encore-kappale puolestaan oli herkkuhetki Toivasen pianismin ystäville. Romantiikan kohtalokas leiskunta ja lyyrisemmät äänenpainot kohtasivat onnistuneesti. Konsertin finaali oli siis hyvä, mutta vaisua kokonaisuutta ei loppunousu täysin kyennyt pelastamaan.
Mikkonen-Ounaskari Duo
A-Sali 9.6.
Vain muutaman askeleen päähän Jyväskylän kävelykadun hurlumheistä oli A-salille järjestetty musiikillinen keidas, jossa olisi ollut mahdollisuus todelliseen retriittiin.
Pianon ja rumpujen duo on sangen erikoislaatuinen kokoonpano. Bassottomuus antaa tilaa ja vapauksia soittajille. Toisaalta lyömäsoittaja tuo dynamiikkaa soolopianoon verrattuna. Mikkonen ja Ounaskari ovat tehneet harkitun siirron, sillä heidän yhteistyönsä toimii hyvin juuri näin.
Lähinnä improvisoitua musiikkia sisältänyt konsertti rakentui vaihtelevaksi ja kiinnostavaksi musiikilliseksi matkaksi. Jokaisella improvisaatiolla oli erottuva karaktääri. Mukana oli tiukempia menovaiheita, selkeitä jazzillisia jaksoja, mutta myös paljon herkkiä ja herkullisia suvantoja, joille olisi vähintään alanimikkeeksi kelvannut epiteetti ”meditaatio”.
Manfred Eicher kuulemma aprikoi duon levyttämistä, ja kyllä vaan ECM-pomon kannattaisi tähän tarttua!
TtTRIo
Jazz Bar 9.6.
Vallan mainio nuorten muusikoiden jazztrio oli tarjolla Jazz Barin iltapäiväkonsertissa. Rennosti ja reippaasti muusikot syöksähtelivät kappaleesta toiseen. Tyylivaihdokset olivat hurjia: aloitusballadia seurasi menevä kulkujazz, sitten kuultiin ”atonaalista musiikkia jazztriolle” ja heti seuraavaksi maagista minimalismia.
Siis ryskyen laidasta laitaan, vauhtia riitti ja vimmaakin. Kekseliästä, energistä ja innostavaa musisointia, hyviä, yllätyksellisiä biisejä. Turusen nimi kannattaa nyt panna mieleen, eihän näin hulvatonta huumoria tai herkkätatsista rhodes-balladiveistelyä pääse usein kuulemaan.
Turusen kanssa samalla viivalla ja samoilla linjoilla luovivat säkenöivä basisti Jacob Öhrvall ja hiukan vetäytyvämpi, herkkätatsinen rumpali Christian Nilsson.
TINGeLING
Jazz Bar 9.6.
Sinikka Langeland
A-Sali 8.6.
Zoltan Lantos’ Mirrorworld
Jazz Bar 8.6.
Ulkomaisista esiintyjistä vakuuttivat etenkin norjalaiset naiset. Summer Jazzilla on pitkä perinne norjalaisen musiikin esilletuonnissa, ja laatu on ollut aina korkealla.
Eldbjørg Raknesin TINGeLING levitti lauantai-iltana oman maagisen tunnelmansa Jazz Barin saliin. Sinikka Langeland säväytti omassa konsertissaan ehkä vielä hitusen isommalla latauksella, mutta uutuudenviehätyksellä oli tässä varmasti osansa. Rakneshan on vieraillut Jyväskylässä aiemminkin, ja vaikka miehistö on hieman muuttunut, Raknesin omassa ilmaisussa on viime kerran jälkeen tapahtunut vain hienosäätöä. Erittäin voimallinen esitys kuitenkin häneltä TINGeLING-yhtyeen kokeellisen sähköisen myrskyn keskellä.
Raknesin lailla Sinikka Langeland on teräksenluja laulaja, joka on löytänyt aivan omaperäisen tyylin. Langeland komppaa kanteleella, säestys on perkussiivista ja erittäin svengaavaa, ja Jyväskylään koottu hieno yhtye sopi tämän runonlaulajan ja shamaanin musiikkiin täydellisesti. Saksofonisti Trygve Seim, trumpetisti Mathias Eick, vibrafonisti Severi Pyysalo ja Markku Ounaskari rakensivat Langelandin kanssa todellisen world jazzin superyhtyeen.
Zoltán Lantos’ Mirrorworld riehaannutti yleisönsä Jazz Barin perjantaisessa iltakonsertissa. Maailmanmusiikillinen keitos tässäkin oli kyseessä. Nyt kulkevan svengijazzin mausteita löytyi esimerkiksi Unkarin ja Intian musiikeista. Lantos viulullaan ja ja Mihály Borbély puhaltimillaan improvisoivat eloisasti eturivissä, hillitön lyömäsoittaja Kornél Horváth hoiti väsymättömän sykkeen (ja tarjosi erikoisella sointinarsenaalillaan samalla myös nähtävää koko konsertin ajaksi), mutta cimbalominsoittaja Miklós Lukács jäi miksauksessa täysin pimentoon. Keikalla Mirrorworld tehosi energiansa ansiosta, mutta jälkimaussa ei ollut norjalaisten syvyyttä.