2002 Proprius Music PRCD 2023
Photos & design by Tanja Ahola
1.Luck be a lady (Loesser)
2.Stolen moments (Nelson)
3.I’ll take romance (Oakland)
4.It’s only a paper moon (Arlen)
5.Cheek to cheek (Berlin)
6.A poem for a parting (Kähärä)
7.In a sentimental mood (Ellington)
8.New every morning (Kähärä)
9.They can’t take that away from me (Gershwin)
10.Yö Turengissa (Gillespie)
11.Ei saa kiiruhtaa (Weill)
12.Let’s face the music and dance (Berlin)
13.Fascinating rhythm (Gershwin)
14.Les feuilles mortes (Kosma)
How Many Sisters: Anna-Mari Kähärä (voc), Mervi Hiltunen (voc), Pirjo Aittomäki (voc)
+ 3, 6: Kirmo Lintinen Trio: Kirmo Lintinen (p), Tuure Koski (b), Tomi Salesvuo (dr)
+ 4: Kirmo Lintinen Trio & Jukka Perko (ss)
+11: Kirmo Lintinen (p), Heikki Jäntti (hca)
+14: Anna Mari Kähärä (p, acc), Ahti Vänttinen (g), Hannu Rantanen (b)
+ 1, 2, 5, 7, 10, 12, 13: Umo Jazz Orchestra: Kirmo Lintinen (cond, p), Esko Heikkinen (tp, fl-h), Timo Paasonen (tp, fl-h), Tero Saarti (tp, fl-h), Sami Pöyhönen (tp, fl-h), Mikko Mäkinen (as, fl), Pekka Pylkkänen (as, fl), Teemu Salminen (ts, fl, cl), Janne Murto (ts, fl), Pepa Päivinen (bs, b-cl), Markku Veijonsuo (tb), Matti Lappalainen (tb), Mikko Mustonen (tb), Pekka Laukkanen (tb), 2: Pessi Levanto (p) Tuure Koski (b), 1, 5, 7: Tomi Salesvuo (dr), 2, 10, 12, 13: Markus Ketola (dr)
Produced by Anna-Mari Kähärä
Executive producer: Jan Vaaka
Instrumental recordings at Soundtrack Studios by Sepi Myllyrinne
Additional recording and editing at Tunturistudio
Mixed at Hip Studiot by Juha Heininen
Except:
7: mixed at Hip Studiot by Ilkka Herkman
8: recorded and mixed at Mimix Studios by Mikael Bergholm
9: additional recording and mixing at Mimix Studios by Eeku Marjasvaara
11: recorded and mixed at Hip Studiot by Juha Heininen
Mastered at Finnvox Studios by Pauli Saastamoinen
Laulu- ja etenkin jazzlauluyhtyeeksi How Many Sisters on harvinaisen pitkäikäinen: esikoislevy ilmestyi jo vuonna 1983. Kakkoslevyä alettiin tehdä jo vuonna 1996, ja vuonna 2001 pitkään kypsytelty kokonaisuus näki vihdoin päivänvalon. Reseptin perusaineina ovat amerikkalaiset isku- sävelmät Gerhswinin, Berlinin ja Ellingtonin johdolla, ja lisämausteina on käytetty muutamaa eurooppalaista ikivihreää kahden Kähärän oman sävellyksen koristaessa kattausta.
Anna-Mari Kähärää, Mervi Hiltusta ja Pirjo Aittomäkeä säestää useimmissa kappaleissa UMO Jazz Orchestra Kirmo Lintisen johdolla. Lintisen oma trio on taustalla muutamassa laulussa, ja myös muutamaa vaihtelevaa pikkukokoonpanoa käytetään.
How Many Sisters on kokeillut levyllä monenlaista tyyliä, ja ilmiselvästi haluaa yleensäkin tehdä asioita useammalla kuin yhdellä formaatilla. Hyvä ääniaines ja vuosikymmenten myötä kehittynyt taidokas yhteislaulu ja mehevä sointi tuovat varmuutta tehdä omannäköistä, vakuuttavaa jälkeä. Kokonaan toinen asia on, kenelle tämän levyn musiikki on suunnattu tai kenelle se toimii kaikkine ulottuvuuksineen.
HMS lähtee jazzillisesta ilmaisusta ja halutessaan laulutrio jopa kuulostaa puhallinsektiolta, mutta samalla se on ankkuroitunut suomalaisen viihteen perinteeseen, jonkinlaisena Harmony Sistersien jatkajana ja ilmaisun modernisoijana. Lisää nyansseja tulee a cappella -harrastuksesta ja Anna-Mari Kähärän persoonallisesta työstä säveltäjänä ja sovittajana.
Yhtälö ei ole ongelmaton. Lauluyhtyeen säestyksettömät vedot, Kähärän omat sävellykset ja sovitukset, yleensäkin kaikki modernimmat ja kokeilevammat ainekset ovat herkkua, mutta ulkopuolisten sovittajien UMO:lle tekemät perinteisemmät amerikanswingit eivät hetkittäisistä hehkunnoista huolimatta innosta, ja tämä musiikki hiipuu liian usein yhdentekeväksi. Pliisuuden vaara vaanii viihdelaulusoundeissa. UMOlla on kyllä levyllä muutamia kiperiä ja väkeviä vääntöjä (esimerkiksi Ralf Nyqvistin sovittamassa Fascinating rhythm -kappaleessa), niin että big band -fanien kannattaa kyllä kuunnella orkesterin osuus tarkasti.
Huumorin kokeminen musiikissa on aina kovin yksilöllistä. Minua pikkuoravien äänillä laulettu Yö Turengissa eli Gillespien Night in Tunisia ei jaksa montaa kuuntelua huvittaa. Keikalla varmasti tehtävänsä hoitava hupailu kääntyy levyllä nopeasti rasitteeksi.
Tekstivihkosen saatetekstissäkin on hyvin tiedostettu levyllä vallitseva eri tyylilajien ja vaikutteiden läsnäolo. Kokonaisuudesta ei kuitenkaan rakennu vaikuttavaa persoonallista synteesiä, vaan palat jäävät irrallisiksi. Kun How Many Sisters tekee seuraavan levyn (tähänastinsen tahdin mukaan aikataulussa on julkaisu joskus 2020-luvulla), toivoisin Kähärän ja sisarusten hoitavan ainakin sovitustyön kokonaan omin voimin.
