2014 Boulder Music BMHCD2
1.Tunnel 57 – with Markus Pesonen
2.Portraits and landscapes – with Teemu Viinikainen
3.Virtauksia I: Undercurrent – with Jarmo Saari
4.Virtauksia II: Tavallinen Virtanen – with Timo Kämäräinen
5.Virtauksia III: Vuoksi – with Marzi Nyman
6.And life will get better and better – with Kalle Kalima
7.Vernissage – with Janne Halonen
8.Ronkeli – with Jukka Orma
9.Sarastus – with Olli Haavisto
10.Absence – with Jussi Jaakonaho
Music composed by Joakim Berghäll, arranged together with each co-musician.
Joakim Berghäll (as, ss, ts, bs, b-cl), Markus Pesonen, Teemu Viinikainen, Jarmo Saari, Timo Kämäräinen, Marzi Nyman, Kalle Kalima, Janne Halonen, Jukka Orma (electric guitar), Olli Haavisto (pedal steel guitar), Jussi Jaakonaho (baritone guitar).
Recorded & produced in Helsinki & Berlin by Joakim Berghäll, except track 9 recorded by Olli Haavisto & Joakim Berghäll in Järvenpää
Mixed by Mikko Raita, Studio Kekkonen
Mastered by Svante Forsbäck, Chartmakers
Joakim Berghäll on tekemässä sangen mainiota kultturitekoa. Saksofonistilla on Suuri Idea, ja toteutuskin on ainakin tämän osan perusteella oivallinen.
Berghäll on hommannut yhteisörahoitusta levytysprojektiin, jonka ensimmäisessä osassa hän soitteli duetteoja pianistien kanssa, nyt ilmestynyt kakkonen taasen on omistettu kitaristeille. Kolmas osa tulee tuomaan studioon maailmanmuusikkoja erilaisten akustisten instrumenttien kanssa, mutta neljännen osan teema on vielä suuri salaisuus.
Berghällin tausta muusikkona on monipuolinen, ja se kuvastuu myös kitaristilevyltä. Mitään ”The Best of Finnish Jazz Guitarists” -systeemiä ei tavoitella, vaikka monta hyvää jazzkitaran edustajaa mukana onkin. Vähintään yhtä monta parhaimmistosta puuttuu, ja monta nousevaa nimeä myös. Berghäll laajentaa kiinnostavasti jazztyyppien ohi, kun mukana ovat afroon paljolti keskittyvä Janne Halonen, poikkimusiikillinen rockkaaja Jukka Orma, pedal steel -mestari Olli Haavisto ja popin ja suomirockin parissa kannuksensa hankkinut Jussi Jaakonaho.
Tuntuu täysin järjettömältä arvottaa näitä duettoja suhteessa toisiinsa. Paljon mieluummin levyä kuuntelee kokonaisuutena soittajien jatkuvasta vaihtumisesta huolimatta. Se on palkitseva löytöretki kitaraan, ja löytöretki kaksinsoittamisen ihmeellisiin ulottuvuuksiin.
Odotetusti avantgardistisimpia virityksiä syntyy duetoista Markus Pesosen ja Kalle Kaliman kanssa. Toisaalta yksikään kitaristi ei halua jäädä lepäämään omille mukavuusalueilleen, vaan käyttää tämän kokeilemisen tilaisuuden juuri siihen, kokeiluun, omien rajojensa etsimiseen.
Avantgardistien jälkeen levyn jazzydin löytyy jaksotettuna kappaleisiin 2-5: Teemu Viinikainen, Jarmo Saari, Timo Kämäräinen ja Marzi Nyman ovat kaikki omaleimaisia sähkökitaran mestareita, ja pelottomina improvisoijina viihtyvät hyvin myös Berghällin seurassa.
Janne Halosen loppua kohden yhä poreilevammaksi käyvä rytmisoitto riemastuttaa, ja sen jälkeen mennäänkin jo erikoisuuksien puolelle. Jukka Orma taustoittelee saksofonistia romuluisen pelkistettyyn tapaansa, Haaviston liukukitara soi viehkon velmusti ja Jaakonahon baritonikitaran vakaa seesteisyys on oikein sopiva päätös levylle.
Ja mitä tekee itse Berghäll? Duetoista ei haeta tilaa virtuoosinäytöksille, saksofonisti ei ole päällepäsmäri, vaan kohtelias keskustelija. Kaikki kaksinpuhelut toimivat, kumpikin osapuoli antaa ja saa, ja näin myös kuulija voi annostella näistä ainutkertaisista dialogeista iloa ja evästä elämään.
